Arviossa Sin Cos Tan: Afterlife – Singlehitit puuttuvat, mutta mitä väliä

Teemu Fiilin kertoo arviossaan tarinan sivuprojektista, joka kasvoi lopulta pääbändiä suuremmaksi.

Teksti: Teemu Fiilin, kuva: Backroom Entertainment

Sin Cos Tan: Afterlife
Solina
4stars

Synapop-duon toinen luku.

afterlifePop-maailmassa asiat menevät välillä oudosti. Kolme vuotta sitten koko Suomi kohisi Villa Nahista. Hyvän vastaanoton saaneen debyytin jälkeen yhtyeen laulaja-säveltäjä Juho Paalosmaa ja tuottaja Jori Hulkkonen tekivät albumin ”sivuprojekti” Sin Cos Tanin nimellä. Nyt, vuosi esikoisen jälkeen, ilmestyy toinen levy ja alkaa näyttää jo siltä, että sivuprojekti on nielaissut Villa Nahin.

Mutta onneksi Sin Cos Tanissa on kaikki Villa Nahin hyvät puolet: tumman kaihoisat melodiat, dramaattinen laulusoundi ja ajattomasti 1980-luvulle kumartava soundi. Hulkkonen on aina ollut erinomainen housen ja tanssimusiikin tuottaja, mutta on hienoa huomata, kuinka paljon hänellä on näkemystä myös synapopin tekemiseen.

Afterlifen biisit nojaavat pitkälti samaan tunnelmaan. Siksi levyn 11 kappaleesta ei nopeasti erotu kohtokohtia. Biisit toimivat paremmin kokonaisuutena kuin siitä erotettuina. Mutta se, ettei albumilta kenties poimita liutaa singlehittejä, ei suinkaan vähennä sen arvoa erinomaisena kuuntelulevynä.

Arvio on julkaistu Rumbassa 11/13.