Arviossa Tuure Kilpeläisen Afrikan tähti – ”Mies, jonka äänessä on käsittämätöntä seksiä”

31.12.2012

Anna Brotkin arvostaa slaavimelankolian uutta tulemista popkartalle.

Teksti: Anna Brotkin, kuva: Warner

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani: Afrikan tähti
Warner

Slaavilaista kaihoa ja Afrikan tuliaisia.

Kun Paleface alkoi muutama vuosi sitten laulaa talonpojista ja viljavista pelloista, oli suomiromantiikan apajilla pian kuhinaa. Se, mikä vielä kymmenen vuotta sitten oli vanhahtavaa iskelmähuttua ja upposi lähinnä maakuntien tanssilavoilla, vetää nyt klubeja täyteen. Slaavilaiset kaiholaulut ovat lopulta meissä niin syvällä, että paatuneinkin poppari liikahtaa perimämelodioiden äärellä.

Tuure Kilpeläisen ja hänen yhtyeensä kolmas levy ottaa askeleen lattareista kohti slaavimelankoliaa. Karavaanijoukko saattaa ärsyttää miellyttävyydellään, mutta kansansuosio on myös ansaittu. Sävellykset huokuvat rentoutta ja riemua. Teemallisesti levy julistaa rauhaa ja rakkautta.

Muutaman riskin olisi Tuure ystävineen voinut ottaa. Sellaiseksi ei vielä lasketa Hurriganesista ammentavaa Suomi-rock-biisiä eikä En mä välitä -reggaeta. Lisäpisteitä koko Karavaanin laariin ropisee siitä, että Kilpeläisen äänessä on käsittämätöntä seksiä. Tiedättehän: ääni, jonka haluaa laulavan samettista tuutulaulua, ihan korvassa kiinni.

Arvio on julkaistu Rumbassa 12/12. Kuuntele levy Spotifyssa.

Lisää luettavaa