Liki jokaisessa Ash-levyarviossa muistetaan mainita, kuinka yhtye on ensisijaisesti singlebändi. Charlotte Hatherleyn lähdön myötä trioksi kutistunut ryhmä on ilmeisesti alkanut uskoa kriitikoita ja jättää viidennellä albumillaan jäähyväiset albumiformaatille. Twilight of the Innocents kuulostaa ironisesti Ashin ehjimmältä levykokonaisuudelta, jonka huippuhetket eivät toisaalta kohoa varhaisten singlehelmien tasolle.
Kolme vuotta sitten julkaistun Meltdown-albumin gootahtavat sävyt ja raskaat kitaravallit ovat vaihtuneet kevyempiin tunnelmiin. Vaikka yhtye on tehnyt koko levyn New Yorkissa, Dark and Stormy ja Shadows sisältävät Ashin levytyshistorian brittiläisimmän kuuloiset melodiat. Stadionkokoiselle Polaris-singlelle voi taas povata pitkää tulevaisuutta teinisarjojen taustamusiikkina.
Ashin itsensä tulevaisuus lepää sen varassa, pystyykö pelkkiä singlejä julkaiseva yhtye pysymään julkisuuden valokeilassa. Twilight of the Innocents ei olisi lainkaan hassumpi lopetus Ashin uralle, jos se tullaan historiankirjoituksessa sellaisena muistamaan.