Brant Bjork: Gods & Goddesses – aavikolla on hyvä olla

Juuri Suomessa kahdella keikalla käyneen Brant Bjorkin uusin albumi on täynnä sielukasta ja viipyilevää aavikkorockia – joka kuitenkin ”lerpahtaa hervottomaksi joutosoitteluksi”.

Brant Bjork: Gods & Goddesses
Low Desert Punk

Brant Bjork tietää, mitä on groove. Kyussin rumpalina mies määritteli koko aavikkorockin käsitettä, ja kun kuuntelee, miten letkeästi hän leipoo ajopeltiä vaikkapa Fu Manchun Eatin’ Dust -levyllä (1999), siinä jussikuusysit jäävät huitomaan paikoilleen.

Kun Brant Bjork siirtyi rumpupallilta solistintontille, monelta pääsi poru. Ihan turhaan. Miehen jotain mystistä salatietoa huokuva lauluääni on niin sielukas, että olisi ollut haaskausta jättää sitä käyttämättä.

Sooloesikoinen Jalamanta (1999) syntyi vielä keskosena, mutta vuoden 2002 Brant Bjork & the Operators -levyltä löytyi jo Cheap Winen ja My Ghettoblasterin kaltaisia kepeän matalaotsaisia, jopa popahtavia ralleja.

Välillä Bjork on eksynyt palikkariffien viidakkoon, ja toisinaan kiireettömyys on muuttunut junnaamiseksi. Paljon on pelastanut se, että hänen äänellään voisi laulaa vangitsevasti vaikka listaa kepulaisten siltarumpalien budjettialoitteista.

Gods & Goddesses kuitenkin lerpahtaa hervottomaksi joutosoitteluksi sekä yksittäisten biisien että kokonaisuuden tasolla. Viipyilevästi etenevät biisit kuulostavat sielukkailta ja bluesahtavilta – mutta armottoman tylsiltä.

Sitkeänkään pyörityksen jälkeen levyltä ei jää mieleen kuin haikean päätösraidan hokema: ”Somewhere in the world, somewhere in the world right now, some woman is loving you.”

Jos sekaan olisi mahtunut edes yksi parin vuoden takaisen Punk Rock Guilt -albumin nimibiisin kaltainen vihtarockin muotovalio, tilanne olisi aivan toinen.

Toisaalta, mitäs näistä. Vaikka sanovat, että kannabis passivoi, 37-vuotias Bjork on soittanut ja/tai laulanut yli kahdellakymmenellä kokonaisella albumilla, joiden joukossa on useampikin klassikkolevy. Päälle tusinatolkulla vierailuja sun muita projekteja. Tästä diskografiasta riittää ammennettavaa, ja jos tahti pysyy yllä, jatkoakin piisaa.

Teksti: Janne Flinkkilä, kuva: Low Desert Punk

Arvio on julkaistu Rumbassa 6/10.