”Bruce Springsteen, rakastan sinua, mutta nythän on niin, että uudella levylläsi on vain yksi hyvä kappale”, toteaa Jean Ramsay heti arvionsa aluksi.
Teksti: Jean Ramsay, kuva: Stephen Lovekin
Bruce Springsteen: Wrecking Ball
Sony
Bruce otti harha-askeleen.
Bruce Springsteen, rakastan sinua, mutta nythän on niin, että uudella levylläsi on vain yksi hyvä kappale.
Miksi puolet levystä kuulostaa siltä, että kuolemattomalta tuntuneen aisaparisi Clarencen Clemonsin kuoleman jälkeen olet viettänyt puoli vuotta irkkubaarissa? Ja ilmeisen krapulaisena raahaantunut mustaan baptistikirkkoon, ainakin levyn viimeisen kolmen kappaleen gospelista päätellen?
Miksi otit tuottajan tuolille sellaisen karkkikauppiaan kuin Ron Aniellon, joka ripottelee musiikkiisi asioita, joita hän pitää muodikkaana, mutta jotka tosiasiassa ovat vain hetken makealta maistuvaa tahmaa?
Miksi otit Tom Morellon itsekritiikittömästi vinguttamaan kitaraa kahden kappaleen taustalle, vaikka itse olet sielukkaampi kitaristi? Johtuuko se siitä että teillä on sama levy-yhtiö? Vai siitä että hänen yhtyeensä versioi The Ghost of Tom Joadin?
Ja hei Bruce. Vihainen levy? Sosiaalista kritiikkiä? “Banker man grows fat / working man grows thin” on aika löperö tilanneanalyysi mieheltä, jonka maine lepää amerikkalaisen unelman varjopuolia 1970–80-lukujen vaihteessa purkaneiden levyjen varassa.
Wrecking Ball on vihaiseksi ja tiedostavaksi levyksi yksinkertaisesti heikko esitys. Sen rehvakkasti yhteishenkeä rakentavissa käsienläpsyttelyissä ja stadionmitassa kumisevissa rummuissa tuoksuvat hodarit ja olut, eivät niinkään epätoivo ja koneöljy.
Siitä päästäänkin stadionin ramppia pitkin albumin ainoaan hyvään esitykseen, sen nimibiisiin. Wrecking Ball käsittelee sinulle rakkaan stadionin purkamista, ja tuo omakohtainen kokemus kuuluu jokaisessa sananvalinnassa, pelkistetyn rehellisessä instrumentaatiossa, siinä intohimossa jolla teet pienistä kokemuksista universaaleja. Se saa ihon kananlihalle ja nyrkin nousemaan ilmaan kertosäkeen kohdalla.
Niin kuin silloin joskus ennen. Muistatko, Bruce?
Arvio on julkaistu Rumbassa 3/12. Kuuntele levy Spotifysta.