Cats on Fire: All Blackshirts to Me – Kitara helisee hajoavan Euroopan yllä

28.03.2012

”Jätän tarkoituksella mainitsematta nimeltä erään kukkapuskataskuisen vegaanin bändeineen, mutta Cats on Firen äänimaailman yllä häilyy edelleen järkähtämättömän brittiläisiä kaikuja. Tämä ei kuitenkaan ole heikentävä tekijä”, kirjoittaa Jari Setälä arviossaan.

Teksti: Jari Setälä, kuva: Soliti

Cats on Fire: All Blackshirts to Me
Soliti

Helinäkitaroin EU:ta vastaan.

Vaasalaislähtöinen Cats on Fire on tuottajamoguli Nick Trianille tuttu jo niiltä ajoilta, kun herra oli Johanna Kustannuksen A&R-pomo. Johannalla edellisen levynsä julkaissut bändi olikin looginen valinta myös Trianin omalle Soliti-yhtiölle. Catsin kolmas levy All Blackshirts to Me on muodoltaan jälleen tyylipuhdasta ja virheetöntä, kevyesti kaiutettua, rautalankamaisen lempeää kitarapoppia.

Jätän tarkoituksella mainitsematta nimeltä erään kukkapuskataskuisen vegaanin bändeineen, mutta Cats on Firen äänimaailman yllä häilyy edelleen järkähtämättömän brittiläisiä kaikuja. Tämä ei tietenkään ole heikentävä tekijä, vaikka introvertin kitarapopin innovaattorien vaikutus kuuluu niin solisti Mattias Björkasin laulumaneereissa, biisien soinnutuksissa kuin nokkelia elämän kielikuvia jopa yliyrittämisen partaalle painottavissa lyriikoissa.

1914 and Beyond -biisin sanat Euroopan unionille raksuttavasta tuomiopäivän kellosta aiheuttavat lähinnä hämmennystä. Lauseet ”Greece, don’t pay your debts” ja “The European Union is being torn apart / Well it was doomed from the start” eivät oikein istu muuten niin kaihoisan eskapismin joukkoon. Onneksi muita hutilaukauksia ei juuri ole, ja lyriikoissa on onnistunutta englannin kielen elävöittämistä.

Kappaleissa on parhaimmillaan todella komeita melodioita, kuten A Different Kind of Lightin ja It’s Clear Your Former Loverin hurmoksellisissa kitaroissa. Smash It to Pieces ja Well Well What Do You Know kannustavat vahvoilla kertosäkeillään jylhiin yhteislauluihin. Helmeilevän kitara-indien seassa on nyökkäys Suomi-iskelmälle, kun My Sense of Pride -biisi lainailee härskisti kitarasooloa myöten Rauli ”Badding” Somerjoen Paratiisia.

Turhan moni kappale tuntuu ensimmäisillä kuunteluilla lipuvan korvien ohi aiheuttamatta sen suurempia tunteita, mutta tämä osoittautuu malttamattoman kuuntelijan sudenkuopaksi. Ajan kanssa levy alkaa punoa pieniä mutta varmoja koukkujaan korvakäytäviin. Vahvuus on kokonaisuudessa ja siellä täällä hehkuvissa pienissä yksityiskohdissa.

Vaivattomasti soljuva All Blackshirts to Me on itsevarman kuuloinen levy, mutta samalla se horjuu rohkeiden ja liian turvallisten valintojen välisen kuilun reunalla. Cats on Firelta on lupa odottaa vielä suurempia tekoja.

Arvio on julkaistu Rumbassa nro. 3/2012.

Lisää luettavaa