Dagens Nyheter kuvaili taannoin Circleä maailman parhaaksi rockbändiksi. Ilkka Hämäläinen kannattaa näkemystä.
Teksti: Ilkka Hämäläinen, kuva: Tuomas Laurila
Circle: Rautatie
Ektro
Maailman paras rockbändi? Kyllä, ainakin jos on uskominen rakkaan naapurimaamme suurinta aamulehteä. Circlen viime kesän keikka Roskildessa innoitti Dagens Nyheterin toimittajan kirjoittamaan: “Paras rockbändi maailmassa jokaisessa kategoriassa.”
Tällainen kommentti saattaa aiheuttaa joissain kevyttä huvittuneisuutta, mutta epäilijöiden hymy hyytyy viimeistään uusimman levyn myötä.
Jussi Lehtisalon vuonna 1991 Porissa perustama Circle on piristävä poikkeus suomalaisella musiikkikentällä. Pääosin oman Ektro Recordsin kautta julkaistut levyt ovat levinneet kaikessa hiljaisuudessa ympäri maailman. Bändin keikatkin suuntautuvat usein ulkomaille, ja yhtye nauttii globaalista kulttisuosiosta.
Orkesteri ei ole koskaan pitänyt itsestään suurta meteliä, mutta musiikki on aina puhunut puolestaan. Taiteellisimmillaankin siitä on välittynyt rehti tekemisen meininki.
Bändin ensimmäinen levy, Meronia, julkaistiin jo kuusitoista vuotta sitten. Myöhemmin bändin katalogiin on kertynyt käsittämätön määrä julkaisuja. Circlen repertuaarista löytyy post-rockia, ambientia, krautrockia sekä vanhan liiton metallia, jonka Lehtisalo on lanseerannut osuvasti New Wave of Finnish Heavy Metaliksi. Musiikin tyylistä tai muodosta riippumatta bändi on kuulostanut aina tinkimättömästi ainoastaan omalta itseltään.
Pori-skenen lipunkantajan muutaman vuoden takainen Hollywood-albumi ei ollut aivan perinteisintä Circleä, mutta se antoi jo viitteitä tulevasta. Circlen musiikki on nimittäin vaivihkaa muuttunut helpommin omaksuttavaksi.
Circlen kahdeskymmeneskahdes studiolevy Rautatie avautuu eteemme hämmentävän monimuotoisena mutta selkeänä kokonaisuutena. Kahdeksan biisiä ja vajaat viisikymmentä minuuttia tarjoavat painavaa, pyyteetöntä ja informatiivista modernia taidetta. Kokoonpano jyrää nyt kuuden miehen voimalla, kun orkesteriin on värvätty Plain Ride -yhtyeestä kaksi kitaristia lisää. Näin tehonsäätöpyörästä on säädetty täydet tehot ja höyryn valtaventtiilikin on avattu.
Niittirannekkeet ja NWOFHM-tyyli ovat edelleen vahvasti esillä. Rautatie on ajoittain verrattavissa jopa King Crimsoniin. Perinteisempi krautrock-jumitus ja loputon toisto ovat minimoitu, ja osat vaihtuvat Circlen mittapuulla tiuhaan tahtiin. Mika Rätön persoonallista laulua kuullaan useimmilla levyn kappaleilla, ja kitaristi Janne Westerlundkin pääsee ääneen hypnoottisessa Lääke-biisissä.
Seitsemänminuuttisen Kohtalon sormi -eepoksen loppu on viiltävän kaunista kuultavaa ja sijoittuu kärkikolmikkoon “länsimaisen musiikin massiivisimmat lopetukset”-listalla. Levyn loppupään Lautatarha kilpailee painostavuudessaan Scott Walkerin uusimpien tuotosten kanssa.
Väistämättä tulee ajatelleeksi, että Rautatie on Circlen uralla jonkinlainen käännekohta tai huipentuma. Aika näyttäköön, osoittautuuko aavistus oikeaksi.
Rautatie kulkee täysillä eteenpäin, jumittaa, ahdistaa, hymyilyttää, epäilyttää ja liikuttaa. Voiko maailman parhaalta rockbändiltä vaatia enempää?
Arvio on julkaistu Rumbassa 14/10