Diablo – Icaros

Laadusta tinkimättä, lihasta säästämättä.

Julkaisuviikollaan Suomen eri listojen kärkipalleille noussut Icaros on taattua Diabloa. Pohjalaissukuisen mahtiyhtyeen lähtö Pokolta ei sinänsä kuulu Sakara Recordsin julkaisemalla viidennellä albumilla, vaan Rainer Nygårdin ja paholaisveljesten kiukku lanaa ja niittää juuri niin lihaksikkaana kuin ennenkin.

Ikuiset Metallica-vertaukset saattavat aiheuttaa korpeamista jokaisessa yhtyeeseen syvemmin tutustuneessa, mutta minkä rintamakoira kasvatukselleen mahtaa. Allekirjoittanutta ilahduttaa suuresti se, että Icaroksen tuotannolliset ratkaisut hohkaavat Queensrÿchen kaltaista vanhan liiton voimametallia, jota terästetään jatkuvilla Pantera-pistoksilla.

Useimmilta raidoilta löytyvät sinfoniaaniset koskettimet johdattavat sujuvasti rutistusten äärille, ja luontevasti se Nygård kurkkujänteitään yhä koettelee ja metallisia perusrieskatekstejä suoltaa.

Kuuluista kultakurkuista koostuva mullikuoro on Icaroksen ainoa häikkä. Onhan se hauskaa, että samassa lössissä on muun muassa Teräsbetonin Jarkko Ahola ja Rotten Soundin Keijo Niinimaa, mutta perin päälleliimatulta studiokivalta herrojen ryhmäurahtelut aina kuulostavat.