Garbage: Not Your Kind of People – Shirley Mansonin karisma piilotetaan efektisotkun alle

19.06.2012

”Levyn isoin ansio onkin ehkä siinä, että se onnistuu tekemään kunniaa yhtyeen juurille ja aiemmille tuotoksille mutta myös kuulostamaan vaivattoman ajankohtaiselta”, kehuu Sari Keskinen arviossaan.

Teksti: Sari Keskinen, kuva: BB Gun Press

Garbage: Not Your Kind of People
Stun Volume

Konkareiden turvallinen mutta tyylikäs paluu.

Teini-ikänsä 1990-luvulla viettäneitä on viime vuosina hemmoteltu kyllästymiseen asti aikakauden suuruuksien comebackeilla. Uudelleenkasaamisia ja -tulemisia on tapahtunut niin runsaasti, ettei kohta enää yllätyttäisi, vaikka Kurt Cobain nousisi haudastaan kokoamaan Nirvanan uudelleen.

Pitkälle 2000-luvulle jaksaneen ja vain seitsemisen vuotta hiljaiseloa viettäneen Garbagen uudelleenaktivoituminen ei tässä reunion-vyöryssä sekään yllätä tai arveluta. Bändin kulmakivet, laulaja Shirley Manson ja tuottaja-säveltäjävelho Butch Vig, tuskin päästäisivät täysin turhaa pökälettä ihmisten ilmoille.

Not Your Kind of People onkin juuri sitä, mitä siltä voisi odottaa: tyylipuhdas lisä Garbagen diskografiaan. Levyllä yhdistellään sujuvasti grungea, poppia ja häivähdyksiä My Bloody Valentinen sekä The Jesus & Mary Chainin surinoista. Kertosäkeet ovat tarttuvia, ja Manson kuulostaa edelleen yhtä ihanan haavoittuvaiselta kuin ilkeältäkin.

Tuttua on sekin, että Garbagen levy jää kokonaisuutena vähän vaisuksi. Vaikka bändi on aina osannut tehdä oivia poppibiisejä, ja live-esiintyjänäkin se saa puhtaat paperit lähinnä Mansonin lavakarisman takia, studiossa bändi ei ole kertaakaan onnistunut tekemään täyden kympin levyä. Näin käy nytkin.

Not Your Kind Of Peoplea vaivaa myös pahimmanlaatuinen efektiähky. Kappaleet on ahdettu täyteen erilaista kikkailua – jopa siinä määrin, että itse biiseihin on vaikea päästä käsiksi. Yletön kuorruttaminen peittää myös ihan turhaan lauluosuuksia, sillä esimerkiksi Battle in Me todistaa Mansonin olevan tällä levyllä taitavimmillaan. Battle in Me ja Man on the Wire osoittavat myös bändin muistavan yhä hittisuoneen osumisen jalon taidon.

Levyn isoin ansio onkin ehkä siinä, että se onnistuu tekemään kunniaa yhtyeen juurille ja aiemmille tuotoksille mutta myös kuulostamaan vaivattoman ajankohtaiselta. Ihan kuin Garbage ei olisi koskaan poistunutkaan.

Arvio on julkaistu Rumbassa 6/12. Kuuntele levy Spotifyssa.

Lisää luettavaa