”Ei tämä vielä bändin omaa Shape Of Punk To Comea ennakoi, mutta yhtye on selvästi omaehtoisen ilmaisun ja kaavoista irtautumisen tiellä”, hehkuttaa Kimmo K. Koskinen arviossaan.
Night Lives
Divider
Omakustanne
Arvosana: 6,8/10
Nelibiisinen siivu kipakkaa (post)hardcore-mäiskettä on prikulleen passeli annos. Siinäkin ajassa Dividerin parissa tosin alkaa tuntua kaipuu etenkin melodisemman laulun äärelle.
Joensuulaisyhtyeen meno on kiemuroineenkin periaatteessa jokseenkin tavanomaista At the Drive-Inin jälkeistä paahtoa, joskin menosta tulee vahvasti mieleen myös vanha Callisto. Toisaalta bändi nakuttaa konstailematta reimaa d-beatia ja tykittää tiukasti menemään, mutta myös osaa ja uskaltaa vaihtaa vaihdetta, viistää yllättäviä kulmia ja kutoa komeita melodiamattoja. Ei tämä vielä bändin omaa Shape Of Punk To Comea ennakoi, mutta yhtye on selvästi omaehtoisen ilmaisun ja kaavoista irtautumisen tiellä.
Kokonaisuudeksi käärityllä ep:lä on pari lyhempää ja pari pitkää kappaletta. Biiseissä on hyvää perustikkausta, mutta yhtye ymmärtää erinomaisesti myös vaihtelun ja tunnelmien ailahteluiden merkityksen. Mielenkiintoista kyllä, mitta ei korreloi tykityksen ja eeppisyyden suhteen lainkaan odotusten mukaisesti. Erityisesti kuusiminuuttinen No Beacons Here on mielenkiintoinen: se on ensitahdeista lähtien vimmaista paahtoa kunnes viimeinen kolmannes laahautuu voimallisen surumielisesti loppua kohti.
Soitannollisesti ja soundeiltaan ansiokas ep on vakuuttava, joskin vielä kehittyvän bändin lupaava tuotos. Mahtavuuden hetkiä on mukana jo nyt, eritoten tummaa lunastusta hehkuvan nimibiisin sävelissä. Vieläkin ennakkoluulottomammalla otteella niin laulun, soitinarsenaalin ja tyylillisten raja-aitojen suhteen bändi nousee huomionarvoiseksi tekijäksi alallaan. Rahkeita siihen tuntuu olevan.
Kimmo K. Koskinen