Entisen Ultra Bra -jäsenen soolo on kiinnostava, kaunis, hauska ja älykäs.
Ultra Bran hautaamisen jälkeen Vuokko Hovatta on ennättänyt julkaista yhden albumin Tekniikan Ihmelapsien riveissä, mutta muuten hän on laulellut lähinnä teatterilavoilla. Liekö pitkän kypsyttelyn ansiota, mutta Hovatan esikoissoolo Lempieläimiä on ihan mahdottoman hieno levy.
Aulikki Oksasen tekstit, Kerkko Koskisen ja Tuure Kilpeläisen sävellykset sekä Hovatan kirkas laulu ovat nappiin toimiva yhdistelmä. Hovatta ei tulkitse yli eikä ali. Hän taipuu notkeaan leikkisyyteen mainiossa Marjalude-kappaleessa, jossa Oksasen mansikanmakean tekstin rinnalla tanssahtelee Kilpeläisen aurinkoinen sävellys. Paula Vesalan koskettavan tekstin Hiljaiset vuodet tulkinta puolestaan on täynnä herkkää kaipuuta ja surua, juuri niin kuin pitääkin.
Ultra Bran haamu toki kummittelee toisinaan. Eniten se on läsnä Kerkko Koskisen säveltämässä ja Anna Viitalan sanoittamassa mahtipontisessa ja dramaattisessa kappaleessa Virginia, jolla Hovatta osallistui Euroviisujen alkukarsintoihin. Se tässä vähän kummastuttaakin, että mitä hittoa Vuokko sinne meni laulamaan jostain feministikirjailijan itsemurhasta.