4AD
Grimes kertoi Miss Anthropocene -albuminsa olevan teemalevy ilmastonmuutoksesta ”posin kautta”. Hän sanoi ottavansa pahiksen roolin, olevansa ilmastokriisin jumalatar.
Grimesin eli Claire Boucherin viidettä albumia, ylistetyn Art Angelsin (2015) seuraajaa kuunnellessa tuntuu, että tuo lukuohje on tarkoitettu harhautukseksi. Levystä tiedotettiin ensimmäisen kerran vuonna 2017, joten onhan se toki ehtinyt olla paljon muutakin.
Turhautuneita, aggressiivisia ja nihilistisiä sanoituksia seuratessa Miss Anthropocene vaikuttaa ennen kaikkea henkilökohtaiselta, ei kertojahahmolle kirjoitetulta fantasialta.
Viimeisten vuosien ajan Grimes on ollut mediassa enemmän esillä siippansa kuin musiikkinsa vuoksi. Idealistisen taidepopparin ja avaruudenvalloitusta suunnittelevan Tesla-mies Elon Muskin suhdetta on hämmästelty ja riepoteltu niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa. Grimes on ilmaissut epäuskonsa ja pettymyksensä saamaansa kohteluun ja joutumaansa myllytykseen.
Singlenäkin julkaistu My Name is Dark -kappaleessa Grimes etsii rauhaisaa paikkaa räjähtää:
”Every city has a place like this / Underneath the bridges where the tainted kiss / Put on Bullet with Butterfly Wings / So that I can sing along while I break things.”
Edellä mainitun Smashing Pumpkins -viittauksen lisäksi musiikillista palapeliä on rakennettu muistakin muodista pois menneistä asioista, joiden ei uskoisi kuuluvan samaan kuvaan. Edm on kuollut, joten sitä pitää olla. Nu-metalin paluuta on ennustettu, Grimes flirttailee kevyesti siihenkin suuntaan. Milloin viimeksi olet viimeksi kuullun puhuttavan drum’n’bassista? Siis ennen Miss Anthropocenea. Taidepopin edelläkävijä rämpyttää nyt myös folk rockia, ok boomer.
Musiikillisesti Miss Anthropocenen tunnistaa kuitenkin Grimesiksi. Se on synkkää, painostavaa ja euforisimmillaankin jotain tuhoisaa vaanii selän takana.
You’ll Miss Me When I’m Not Around -kappaleella kuullaan myös grungea. Biisin nimen ympärille rakennettu kertosäe on kepeydessään kaksijakoisen hyytävä, sillä sitä edeltää kirkkain silmin luetut itsetuhoiset ajatukset.
”I shot myself yesterday / Got to heaven anyway / Think I might regret it now / Tied my feet to rocks and drowned.”
Miss Anthropocene saa voimansa muutenkin ristiriitaisista tunnetiloista. Ravet on käynnissä, mutta maailma loppuu. Miss Anthropocene nostaa päänsä ja toimii seremoniamestarina sekä juhlien että apokalypsin lietsomisessa. Eikä se ole koskaan kuulostanut näin houkuttelevalta.
”So, we party when the sun goes low / Imminent annihilation sounds so dope.”