Kovasti ne ovat Deftonesin uutuutta Vuoden albumit -listoilla kehuneet – syystä vai syyttä?

01.01.2013

Rumban metalliasiantuntija Kimmo K. Koskinen perehtyi aiheeseen ja kirjoitti albumista oman arvionsa.

Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Warner

Deftones: Koi No Yokan
Reprise

Eteerinen metalli ei veltostu.

Alkaahan tämä jo olla noloa: Deftonesin arvostus vain pysyy eikä fanittaminen ota laantuakseen. Syynä ei ole jääräpäinen uskollisuus yhtyettä kohtaan vaan bändin hämmästyttävä taito tehdä hienoa ja omalaatuista musiikkia levy toisensa perään.

Liki 10 vuoden takaisen kolmoslevynsä taiteellisen notkahduksen jälkeen Deftones on luonut nahkaansa. Yhtye on etääntynyt nu metalista yhä kauemmas, ja nyt seitsemännellä albumillaan sen sointi on huippuunsa trimmattu.

Harvinaisen sävykkäässä ilmaisussa on läsnä jämerä räyhäkkyys ja eteerinen herkkyys. Bändin otteet ovat kaikilla osa-alueilla tyylikkäitä, mutta Chino Morenon uljaana liihotteleva laulu kruunaa kaiken.

Huomionarvoista on bändin vahva luottamus materiaaliinsa. Komeita sävellyksiä ei ole kuorrutettu kikkailulla, vaan ote on selkeälinjainen. Vain pari kappaletta etenee 4/4-poljennosta poiketen. Helposti soljuvan otteen perusteella voisi väittää yhtyeen jumiutuneen turvavyöhykkeelleen, mutta nähdäkseni Deftones on vain hionut linjansa täydelliseksi.

Arvio on julkaistu Rumbassa 12/12. Kuuntele levy Spotifyssa.

Lisää luettavaa