Levyarvio: Are on uutuudellaan raaka ja leikkaamaton, aivan kuten pitääkin

Are

Are
Raaka ja leikkaamaton
(KPC Records)

Arvosana: 8,0

KPC003Opettajaksi opiskeleva Pyry Jaala alias Are teki aikoinaan vakuuttavan sisääntulon suomirapin maailmaan. Jo kuopatulla Skill Street Entertainmentilla julkaistu Jaalan elämää oli ja on edelleen yksi parhaimmista debyyteistä ja yleensäkin levyistä mitä suomirapin saralla on julkaistu.

Nyt mainiosta debyytistä on ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta ennen seuraavaa sooloa. Tässä välissä Are on toki ehtinyt julkaisemaan yhteislevyn Rautpohja demot Krison ja Rekamin kanssa sekä …ja naksuvat luupit -levyn yhdessä Stepan kanssa. Jokainen edellä mainituista vierailee myös tällä Raaka ja leikkaamaton -levyllä.

Heti aluksi täytyy mainita, että Are on lahjaikkaimpia räppäreitä, mitä Suomessa on ikinä kuultu. Uusi albumi ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, vaan ennemminkin päivitetyn version edellisestä levystä.

Kappaleiden tematiikka pyörii edelleen Arelle ominaisesti helposti lähestyttävissä, maanläheisissä aiheissa. Jyväskylän Ylioppilaslehdessä eli Jylkkärissä Are mainitsee yhdeksi tavoitteekseen olla hauska. Sitä hän onkin, eikä hän kompastu liialliseen läpänheittoon.

Aren hauskuus on nimenomaan nokkelissa riimeissä. ”Eilen suunnittelin tupla cd:n, tänään se on jos tekis edes ep:n.” Aren riimeissä ei timantit ole ikuisia, vaan enemminkin niitä ei edes ole.

Pyry Jaala pystyy sekoittamaan nöyrän itseironian ja räppibrassailun komeasti keskenään. Aren biiseissä ei olla klubeilla vaan grillikatoksessa. Ei lasketa setelejä, vaan odotetaan kelan tukia ja vielä vedetään miltei misantrooppiset suomitunnelmat hikikomeron kautta yhdessä Stepan kanssa Tykkään väittää vastaan -raidalla.

Edellä mainittu kappale toimii myös hyvänä esimerkkinä koko levystä hyvän taustansa, riimiensa ja flow’nsa ansiosta. Aavistuksen ontuva kertosäe Stepan puolelta pitää homman tietynlaisessa kotikutoisuudessa.

Levyn tuotanto on erittäin laadukasta. Varsinkin räppiunelmista kertova Maastoasuja on omaa luokkaansa. Kriso on tuottanut kaikki levyn biitit, paitsi Kypsän, jonka tuotannosta vastaa Lx-Beats.

Are kiittelee kansilehdessä useampaa räppäriä vaikutteista, ja se tällä levyllä myös kuuluu. Ysäriräpin mehustelu voisi olla aavistuksen luotaantyöntävä konsepti, mutta Are on saanut sen toimimaan. Raaka ja leikkaamaton ei suinkaan ole täydellinen levy, esimerkiksi musiikkivideonkin saanut Palautekeskustelu olisi voitu jättää hauskasta ideastaan huolimatta levyltä pois. Kuitenkin se, että levy tosiaankin on ’raaka ja leikkaamaton’, sopii juurikin Aren artistiprofiiliin.

Are sekä hänen kanssaan yhtenään keikkaileva Stepa tuntuvat tekevän räppiä pelkästä räppäämisen ilosta, ja he ansaitsevat isomman yleisön. On toivottavaa, ettei mene viittä vuotta seuraavaan sooloon, vaikka tämäkin tulee edeltäjänsä tavoin kestämään aikaa.

Are on onnistunut tekemään jälleen hyvän levyn. Hittejä siltä ei tälläkään kertaa löydä, mutta eiköhän tätä voi silti grillijuhlissa kuunnella.