Levyarvio: Color Dolor teki albumin, jota voi kuvailla vain sanalla ”maaginen”

28.02.2015

Wonderchild ei jää edeltäjänsä varjoon. Color Dolor on edelleen yksi kiinnostavimmista suomalaisyhtyeistä”, kirjoittaa Akseli Hiltunen arviossaan.

Color Dolor Facebookissa.

Color Dolor
Wonderchild
(Konkurssi Records)

8,5

wonderchildViime vuonna (ainakin allekirjoittaneelle) yksin vuoden positiivisimmista yllätyksistä oli Color Dolor -yhtyeen esikoinen Cuckoo in a Clock. Esikoislevy onnistui fuusioittamaan nykyajan popstandardit, ajattomuuden ja omalaatuisuuden sekä ravistelemaan sopivalla otteella ajallemme tyypillistä steriiliä äänimaailmaa hienolla sovitus- ja tuotantotyöllään. Siksi pelottikin hieman ottaa haaste vastaan kakkoslevyn arvioimisesta.

Wonderchild alkaa melko vaatimattomasti singlelohkaisu Last Nightilla, joka on ihan kelvollinen popkappale paisutteluineen, mutta joka ei herätä sen kummempia tunteita. Equanimity palauttaa uskon jälleen yhtyeeseen johdattaen kuulijan sen saman oudon ihmemaan sfääreihin, jotka Cuckoo in a Clock esitteli.

Siitä eteenpäin levy onkin hulvaton koukkuja ja kuriositeetteja sisältävä sulatusuuni, jonka yhteydessä voi hyvällä omallatunnolla käyttää termiä ”maaginen”.

Ainoa piikki levyssä on kappaleiden järjestys. Kokonaisuus saattaisi olla vieläkin maagisempi, jos vaihtaisi esimerkiksi Last Nightin ja tunnelmoivan More Lifen paikkaa keskenään. Mutta tämä on pientä.

Wonderchild ei jää edeltäjänsä varjoon ja todisti pelkoni turhaksi. Color Dolor on edelleen yksi kiinnostavimmista suomalaisyhtyeistä ja Wonderchild onnistuu asettamaan riman uudelleen korkealle.

Akseli Hiltunen

Lisää luettavaa