Pisara ja lammas -levyeepoksen jälkimmäinen osa kuittasi Markku Halmeelta täydet viisi tähteä.
Teksti: Markku Halme, kuva: Hannu Iso-oja
Absoluuttinen Nollapiste: Pisara ja lammas 2
Diu dau
Absoluuttinen progeooppera.
Aiemmin olen pitänyt Tommi Liimattaa vain tosi lahjakkaana taiteilijana, mutta tässä vaiheessa neroksi luokittaminen ei ole lainkaan yliammuttua. Puolineroksi luokittuu toki myös kitaristi Aki Lääkkölä. Kermaa juhlaisan kakun päälle pursottavat vielä Olavi Uusivirta ja Paula Vesala.
Hyvin, hyvin harva asia maailmassa on tätä albumia komeampi. Liimatta hyödyntää runollista draamantajuaan, loistavia kielikuvaideoitaan, vahvaa yleissivistystään ja älyään jotakuinkin maksimaalisesti.
Voimakkaan teemallinen ja järjestelmällisen kertomuksellinen albumikokonaisuus (kahden vuoden takainen ykkösosa mukaan lukien) menettää suuren osan voimastaan, mikäli sitä kuuntelee pätkittäin – arvelisin. Itse en toki ole suostunut kumpaakaan tästä klassikkoparista tuollaisella toimenpiteellä halventamaan. Viimeistelyvaiheessa cd:lle on laitettu oikean mittaisia taukoja juuri tarvittavissa ja merkittävissä kohdissa.
Kuninkaallinen progeooppera. Pala nousee kurkkuun, kun tätä silmät kiinni kuuntelee.
Arvio on julkaistu Rumbassa 6/14.