Levyarvio: John T. Gastin Excerpts huokuu zenmäisen ankaraa itsekuria ja industrial-kuumehoureita

John T. Gast
Excerpts
(Planet Mu Recordings)

Arvosana: 9,0

johntgast John T. Gast tunnetaan ehkä parhaiten yhteistyöstään Hype Williamsin kanssa. Aiemmin ainakin nimimerkeillä Henny Moan ja S. Bronze operoinut Gast oli tuottamassa lontoolaiskaksikon albumia Black Is Beautiful (2012). Sittemmin hän on työskennellyt myös duon Inga Copelandin ja Dean Bluntin sooloprojektien parissa.

Excerpts näyttää, että julkisuutta kaihtavalla Gastilla riittää ideoita vaikka muille jakaa. Albumi perustuu kokeiluihin, joista dubin ja housen kaltaisista peruselementeistä kehkeytyy kiehtova, sooninen tutkimusmatka. Tarkkaan formuloidun kaavan varioimisen sijaan albumin kaikki 11 raitaa vievät erilaisiin tunnelmiin ja tiloihin.

Levy lipuu kuuloalueelle dronen ja ambientin massiiviseksi kasvavana fuusiona avausraidassa Shanti-ites. Siitä Gast karkaa Infection-luomuksessa teknohkoihin sfääreihin, joissa hypnoottinen ja pornosti jauhava konerytmiluuppi saa parikseen muun muassa gootisti viileitä synariffejä ja tässä yhteydessä ihmeen orgaanisilta kuulostavia ihmisäänien sämplejä. Pataa hämmentää edelleen teos White Noise/DyS. Se kaikuu majesteetillisesti kuin industrial-kaikukammiossa paisutettu surrealistinen kuumehoure.

Gast hyödyntää trippailussaan laajaa instrumenttiarsenaalia. Elektroniikan rinnalla soivat ainakin urkuharmoni, lyömäsoittimet ja efektoitu kitara, joka kuulostaa paikoin kuin Angelo Badalamenti olisi poikennut studiossa ruuvaamassa äänirekisteriin ripauksen twinpeaksia.

Levyn visioita ja musiikin läsnäoloa vahvistaa minimalistinen ote. Gast on karsinut töistä pois kaiken ylimääräisen. Sisällöllisestä rikkaudesta huolimatta musiikki huokuu näin ollen zenmäisen ankaraa itsekuria.

Kuin viittauksena filosofisiin ulottuvuuksiin Gast ujuttaa musiikkiinsa myös konkreettisia temppelien kaikuja – mielikuvat kohoavat korkeuksiin musiikin valellessa mieltä.

Matti Komulainen