Levyarvio: Kuudes silmä huokuu 1980-luvun mustahuulista eksistentiaalituskaa

”Rummut jytisevät kolkosti kuin Mustalla paraatilla, syntikat maalailevat kohtalokkaasti kuin The Curella ja basso kiemurtelee miksauksen yllä kuin käärme kaikukammiossa”, kirjoittaa Mervi Vuorela arviossaan Kuudes silmä -yhtyeen debyyttialbumista.

Teksti: Mervi Vuorela, kuva: Kuudes silmä

Kuudes silmä: Kuudes silmä
Combat Rock Industry

Meikit, ketjut ja masennuslääkkeet.

Toiset bändit tekevät kaikkensa kuulostaakseen omaperäisiltä. Toiset taas tekevät taidetta varastamisesta, pöllittyjen osien tuunaamisesta ja niiden eteenpäin diilaamisesta.
Helsinkiläinen Kuudes silmä kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Jo sen nimi viittaa kahteen 1980-luvun goottirock-yhtyeeseen: Kuudenteen tuntiin ja Silmiin. Lisäpontta goottivaikutelmalle antaa logon fontti sekä Joy Divisionin Unknown Pleasuresia muistuttava kansikuva.

Myös musiikki huokuu 1980-luvun puuteroitujen mustahuulimärehtijöiden eksistentiaalituskaa. Rummut jytisevät kolkosti kuin Mustalla paraatilla, syntikat maalailevat kohtalokkaasti kuin The Curella ja basso kiemurtelee miksauksen yllä kuin käärme kaikukammiossa.

Vaikka Kuudes silmä hallitsee goottirockin muotokielen, sävellykset kaipaisivat lisää ideoita ja variaatiota. Kuvaavaa onkin, että bändin suomentama The Sound -cover (Tulta) pomppaa esiin kokonaisuudesta ja korostaa näin levyn homogeenisyyttä. Yksittäisten biisien tasolla homma toimii silti mainiosti.

Arvio on julkaistu Rumbassa 6-7/13.