Levyarvio: Meneekö Flow’ssa esiintyvän The Horrorsin harjoittama menneisyyden ryöstöviljely jo yli?

Kimmo Vanhatalo arvioi brittiläisen psykedeliarock-yhtyeen uusimman tuotoksen Rumbaan 6/14.

Teksti: Kimmo Vanhatalo

The Horrors: Luminous
XL

Oi niitä aikoja.

The Horrors on kummallinen yhtye. Se elää niin vahvasti menneisyyden soundeissa, että se kehittyy eteenpäin ikään kuin omassa parin-kolmenkymmenen vuoden takaisessa rinnakkaisulottuvuudessaan.

Neljännellä levyllään Luminousilla se kulkee jälleen eteenpäin tuolla tutulla logiikallaan ja ottaa mukaan leijailevan suurieleiseen jälkipunkpsykedeliaansa vaikutteita tanssimusiikista. Aivan, kuten indieyhtyeet tekivät 1980-luvun lopulla.

Paljon tuttuakin Luminousilta löytyy. Madchesteriin viittaavista tanssirytmeistä huolimatta levyn kimaltelevan soinnin perusta valettiin jo vuoden 2011 Skying-levyllä. Näin ollen se on myös totuttuun tapaan sekä houkutteleva että ärsyttävä: toisaalta The Horrorsin retroilu tuntuu laiskalta ja mielikuvituksettomalta, mutta toisaalta se vie kuin huomaamatta mukaansa maalailemaan taivaanrantoja.

Lopulta Luminousista huomaa sen heikkouksista huolimatta enimmäkseen pitävänsä, mutta hillitön menneisyyden ryöstöviljely huolettaa. Mitä seuraavaksi? Brittipoplevy?

Arvio on julkaistu Rumbassa 6/14.