”Kun 1960-lukulaiset popmelodiat ja heavysti rymisevät kitaravallit sulavat yhteen, viihtyvyys on taattu”, kirjoittaa Kimmo K. Koskinen arviossaan.
Arvio on julkaistu Rumbassa 10/14.
Weezer: Everything Will Be Alright in the End
Republic
Nörttien naseva kosto.
Weezer tuntuu tahkoavan helppoja ja hauskoja voimapop-kappaleita kuin liukuhihnalta, mutta Rivers Cuomolle tovereineen ei oikein voi olla asiasta vihainen. Toki monen kappaleen kuviot arvaa jo ennalta, mutta omalla alueellaan yhtye operoi mestarillisesti. Kun 1960-lukulaiset popmelodiat ja heavysti rymisevät kitaravallit sulavat yhteen, viihtyvyys on taattu.
Weezerin suoraviivaisen rymistelyn ja näppärästi tarttuvien laulumelodioiden kombinaatio tuottaa tällä kertaa terävää jälkeä. Sanoituksissakin riittää virnuiltavaa, mutta niistä löytyy myös nasevia huomioita ja pohdittavaa. Sekä sävelissä että teksteissä kummittelee melankolian häive, joka tuo rämistelyyn arvokasta särmää.
Weezerin rallattelun voisi helposti tuomita tyhjänpäiväiseksi, mutta sen mukaansatempaavaa riemakkuutta ei voi kiistää. Weezer teki älyllisen näsäviisaasta räminäpopista tavaramerkkinsä jo debyyttilevyllään vuonna 1994, ja nyt se tarttuu menestyksekkäästi tähän alkuaikojen ydinajatukseensa. Tämä on nörtti-indietä parhaimmillaan.
Kimmo K. Koskinen