Melkein muotovalio
Olisi turhan helppo syyttää Manboyta vanhojen ideoiden kierrätyksestä ja väittää, että bändin musiikki on jo moneen kertaan kuultua. Vaikka asioiden laita vastaakin kuvaustani, bändin neljäs albumi Deus Protector Noster on kierrätyksestä huolimatta vakuuttava teos.
Manboyn ja Placebon välille olisi erittäinkin helppo vetää hetkittäin yhtäsuuruusmerkit, mutta Manboylla ei ole kuitenkaan mitään hävettävää vertailussa brittikollegaansa. Päinvastoin, Placebon ja useiden muiden tummasävyistä vaihtoehtorockia soittavien yhtyeiden tulisi ottaa mallia Manboysta, mitä tulee mahtipontisten melodioiden kirjoittamiseen.
Parhaiten Karo Bromanin johtaman trion sävellyslahjat pääsevät oikeuksiinsa kappalekolmikossa For Another One – Countryside – Motorways sekä kaihoisassa Cynicalissa, jotka lähentelevät muotovalion rajaa.
Väliin mahtuu kuitenkin muutama harmillisen yhdentekevä kappale, jotka sujahtelevat pään läpi aiheuttamatta minkäänlaisia tuntemuksia. Niistä huolimatta Deus Protector Noster on hieno albumi, jonka avulla Manboyn soisi nousevan ainakin lähelle kotimaisen vaihtoehtorockin ykkösketjua.