Matthau Mikojan – Matthau Mikojan

Bloodpitin ex-laulajan 80–90-luvun taitteeseen juuttunut soolodebyytti

Siitä asti kun musta Stratocaster kopsahti huono-onnisen fanin päähän Provinssirockin keikan jälkeen vuonnna 2005, huono onni on seurannut Matti ”Matthau Mikojan” Mikkosta. Lopulta Mansen Syd Barrett sekoili laillisten ja laittomien aineiden kanssa niin, että lensi omasta bändistään pihalle.

Soolodebyytillään mies ei ole äsken mainitun kohtalotoverinsa tavoin jazztupakanhajuisen Liisa Ihmemaassa -henkisen folkbluesin parissa, kuten kansitaide antaisi ymmärtää, vaan innokkaasti Guns N’ Rosesin haaskalla.

Hieman Jani Wickholmin tapaan Matthau Mikojan on soittanut levylleen lähes kaiken itse. Vain rummuissa häärii The Bitterlicksin Simo Stenman, ja tuottaja Antti ”Lex Luthor” Suomalainen on lisännyt sekaan hieman koskettimia.

Hyvin Matthau soittaakin, ei siinä mitään. Kliseet ovat hallussa, kitarat mouruavat ja vinkuvat kuin 80-luku ei olisi koskaan loppunut ja vakuuttavasti ääntävä ääni kähisee kompressoidusti kuin W. Axl Rosella pahimmillaan. Kasaritripin täydentävät hardrock-kliseitä vilisevät sanoitukset, joista on vaikea hyvällä tahdollakaan löytää mitään positiivista sanottavaa.