Meshuggah – ObZen

Tuliset terveiset verenpunaisen kuninkaan hovista.

Jo instituutioksi muodostunut progressiivis-matemaattisen death metalin ruotsalainen uranuurtaja kääntää kuudennella levyllään taas avaruusrekensä kuolevaisia ihmisiä kohti. Intensiivisiksi kokeiluiksi menneillä edellisjulkaisuilla bändi tuntui etenevän ulottuvuuteen, jossa sen kuuntelemisesta ilmeisesti maksettiin palkkaa.

Suoraviivaisemmin, muttei missään nimessä suoraan etenevää ObZeniä sen sijaan kuuntelee mielellään. Touhussa on paljon samaa vääjäämättömästi jyräävää epäsuoraa suoraviivaisuutta kuin vuoden 1995 mestarillisessa Destroy Erase Improvessa.

Rytmiseen solmuiluun perustuvat riffit pätkivät päin pläsiä armottomasti, mutta pysyvät tällä kertaa tajunnan ulottuvissa. Melodioilla ei juuri herkutella muuten kuin suorastaan eteerisissä liidikitaroissa, jotka tuovat räimintään raikkautta.

Muutaman ensikuuntelun perusteella ObZen vaikuttaa vain hitaammalta mutta muuten samalta myllytykseltä kuin muutkin Meshuggahin levyt. Soundi on vanha tuttu, mutta vaihtelua löytyy kiitettävästi. Combustion avaa pelin rivakasti, Bleed laukkaa kuin paalillisen hullunruohoa rouskinut viisijalkainen hevonen ja Lethargica jyrsii hitaasti peruskallion pölyksi.

ObZen on itseensä eksyneeltä mahtibändiltä oikeasti loistava levy, pitkästä aikaa.