Moonsorrow – V: Hävitetty

Moonsorrow saa puolituntiset kappaleet kuulostamaan ”vain” kymmenminuuttisilta.

Liialliseen kunnianhimoon on viime vuosina kompastanut moni metallibändi, ja Moonsorrown viidennellä pitkäsoitolla merkit eivät voisi olla selvemmät. Kaksi kappaletta, yhteismitaltaan vain karvan verran alle tunnin, saavat epäilemään, että ennenkin pitkiä kaaria musiikissaan harrastanut yhtye olisi menettänyt suhteellisuudentajunsa lopullisesti.

Moonsorrow kuitenkin onnistuu pitämään pakettinsa kasassa. Siinä missä moni lahjattomampi bändi olisi vastaavista lähtökohdista väsännyt levyn, joka vaatii kuulijalta paljon, mutta ei anna oikeastaan mitään, tämä on tasapainoinen ja hallittu kokonaisuus, josta kärsivällisellä kuuntelulla paljastuu alati uusia puolia. Moonsorrown musiikin voi edelleen luokitella eeppiseksi pakanametalliksi, mutta alkuaikojen Bathory-pastisseista on edetty ihailtavan pitkälle.

Totta kai V: Hävitetty on suuruudenhullu levy, johon on turha tarttua, jos odottaa helppoja kolmen minuutin hittibiisejä, mutta juuri tämän takia levyä on vaikea olla arvostamatta. Harvalla metallibändillä on suuret linjat hallussa yhtä hyvin.