Näin unta, että paneskelin koko yön

Kari Peitsamo on Kari Peitsamo, kertoo Juha Merimaa.


Tuomo, laita aika hiljaiselle tää kazoo
Rocket Rcords
7,1

Sauli Niinistö voodoo doll. Rytinää pyttyyn. Näin unta, että paneskelin koko yön. Groove ankka. Sekä tietenkin miksaajalle laulettua ohjetta muistuttava nimibiisi Tuomo, laita aika hiljaiselle tää kazoo.

Kun biisilista on tällainen, on vaikea epäonnistua.

Eikä Kari Peitsamo epäonnistu, vaan tarjoilee 67:llä levyllään kattauksen tuttua, kepein rantein ja kieli poskessa soitettua rokkia.

Levyn julkaisun yhteydessä Peitsamo puhui paluusta uransa alkuaikojen suomenkielisiin kappaleisiin. Parempi vertailukohta löytyy kuitenkin Peitsamon 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen soololevyistä 30th Anniversary Album (2007), Kari Peitsamo (2009) ja Black Album (2010). Tosin kielenä on tällä kertaa yksinomaan suomi.

Peitsamon edellisen levyn Sokean Joen (2014) uskonnolliset sävyt loistavat tällä kertaa poissaolollaan.

Peitsamolle ominaiseen tapaan levyä ei ole liiemmin hiottu, vaan toteutuksessa uskotaan tuttuun ja turvalliseen. Ottoja nopea levyttäjä tuskin on tarvinnut montaa.

Sanoituspuolella on silti oivalluksia: Albert Järvisen nimikkobiisi onnistuu tiivistämään kitarasankarista jotain oleellista riimiin: Olen Albert Järvinen / mun käsi on sähköinen, Hiljaisten seiväshyppääjien kerho sisältää hauskan lainan Komisario Palmun erehdyksestä ja Vanha puhelinluettelon visio kummittelevista Virtasista ja Lahtisista on mainio.

Mitään olennaisesti uutta Tuomo, laita aika hiljaiselle tää kazoo ei Peitsamon tuotantoon lisää, mutta tuo takuuvarman hymyn miehen tyylistä pitäville huulille.

Juha Merimaa