Plutonium 74 – Peittoalueen ulkopuolella

Folk-reggaen Chinese Democracy karahtaa ikävästi karikkoon.

Voi voi, miten mahtava kesälevy Plutonium 74:n Pasilasta Kallioon onkaan. Ja voi, miten paljon olen tätä tarinan jatko-osaa odottanut. Kuten niin usein käy, kauan odotetun levyn ensikuuntelu tuottaa pettymyksen. Odotin tietenkin debyytiltä tuttua resuisen energistä alkua, ja samanlaista hittiä kuin Ruisleipää ja lakipykäliä oli.

Mutta Plutonium 74:lle on hiljaiselon aikana tapahtunut jotain. Ennakkoluulottomuuden ja räjähtävän riemun tilalle on tullut kypsää pohdiskelua, ja folk-dub-reggaen kylkeen hienostunutta AOR:ää. Laulaja Ylermin ääni on mielipiteet jakavaa sorttia, ja nyt kun hän laulaa rauhallisesti suuren osan levystä, äänen ongelma korostuu entisestään. Muutenkin iso bändi pettää kuulijansa sikäli, että monin paikoin kuullaan vain Ylermiä ja akustista kitaraa.

Vaan löytyypä niitä helmiäkin, kaksi kappaletta. Alakerran orkesteri on juuri sellainen menopala joka teki debyytistä niin loistavan. Ihminen^2 taas on uuden Plutoniumin huippuhetki; Ylermin ja naislaulajan kaunis vuoropuhelu, jossa hehkuvat samaan aikaan rippikoululeiri ja reggaeta veivaava Dire Straits. Muuten parhautta väläytellään turhan harvoin.