Power metal -dinosaurukset kilpasilla – Arviokamppailussa Helloween ja Stratovarius

Veteraanit Helloween ja Stratovarius täräyttivät jälleen markkinoille uudet albuminsa. Rumban kriitikko Juha Wakonen arvioi metallimiesten uutukaiset.

Teksti: Juha Wakonen, kuva: Nauska

Helloween: Straight Out of Hell
Sony

Vanha jaksaa heilua.

Kurpitsalyhty palaa taas kirkkaasti. Voimametallin tienraivaaja Helloween on etsinyt itseään kauan, mutta nyt tähdet osuvat kohdilleen. Straight Out of Hell on täynnä hyvää energiaa ja mielikuvituksellista biisinikkarointia. Se kätkee myös ammuslaatikkoon hyväksi havaittuja kikkoja yhtyeen uran varrelta.

Kurpitsat loikkivat vapaina alusta alkaen. Komean progressiivinen Nabataea soittaa pelin auki. Kappaleissa on äkkikäännöksiä, mutta mutkat puolustavat paikkaansa ja tekevät toisilleen tilaa. Myös yksi häpeilemätön täsmähitti löytyy: Waiting for the Thunder. Ainoastaan Wanna Be God tribaalirummuttelun ja päälleliimatun yleisönhuudatuksen kampittamana on turha pariminuuttinen.

Nurinaa aiheuttaa eniten lattea tuotanto. Kitarat pörisevät matalalta, mutta biisien yksityiskohdat lakaistaan tasapaksun äänimaton alle. Tasapaino kuitenkin säilyy, koska Andi Deris laulaa monipuolisemmin kuin koskaan. Straight Out of Hell on helposti yksi Derisin aikaisen Helloweenin parhaista levyistä.

Stratovarius: Nemesis
EarMusic

Äkäinen paluu juurille.

Vuoden 2009 Polariksella soitti uusi Stratovarius. Levyllä ristiriitansa selättänyt yhtye löysi jälleen oman olemuksensa. Kaikkia odotuksia ei lunastettu, mutta kaksi vuotta sitten julkaistu progressiivinen Elysium todisti Stratojen kuuluvan edelleen metallimusiikin raskaaseen sarjaan.

Nemesis hiljentää epäilijät. Se on aggressiivinen paluu juurille. Äkäisissä ralleissa polveileva kokeilunhalu tekee taas tilaa virtaviivaisemmille voimametallin elkeille.

Stand My Ground on energistä Stratovariusta parhaimmillaan. Halcyon Days luottaa nakuttavaan konerytmiin, mutta sekin nousee upeaan kiitoon kertosäkeessä. Tykityksen puhaltaa poikki If the Story is Over. Balladi olisi tosin istunut levyn keskelle, joka on kuulijalle luonteva paikka vetää henkeä.

Selkeitä nousuja ja laskuja olisi kaivattu lisää. Biisit on vedetty viivottimella, vaikka koukkuja löytyy. Ne täytyy vain kuunnella kärsivällisesti esiin. Stratovarius on tehnyt yhden uransa parhaimmista levyistä.

Arviot on julkaistu Rumbassa 2/13. Kuuntele levyt Spotifyssa: Helloween / Stratovarius