Radiopuhelimet: Rakastaa sinua – Radiopuhelimet vastaa, vaikkei kysytä

”Rakastaa sinua on suurelta osin parasta, mihin oululaisyhtye on pitkällä urallaan pystynyt”, kirjoittaa Antti Lähde arviossaan.

Radiopuhelimet: Rakastaa sinua
If Society

Kahdestoista albumi, kahdeskymmenesviides vuosi ja Radiopuhelimet sen kuin paranee. Rakastaa sinua on suurelta osin parasta, mihin oululaisyhtye on pitkällä urallaan pystynyt.

Musiikillisessa mielessä levy ei sisällä mitään uutta. Radiopuhelimien maailmassa punk ja funk ovat kaksi massiivista ja yhteen sopimatonta möhkälettä, joiden pakkoavioliitto on ruma ja väkivaltainen.

Liekö ihminen sitten funk ja luonto punk, mutta yhtä lailla sulamattomassa sovussa ne Radiopuhelimien teksteissä elävät. ”Ei luonto kosta. Se on. Ja vastaa, vaikkei kysytä”, avauskappale Globaali anaali muistuttaa. ”Vielä on aikaa yhdet tilata, planeetta pilata”, kertoo puolestaan Elintilaa, jossa ihminen pakenee sulavia napajäätiköitä avaruuteen.

Pastoraali ja Kypsää kauraa kommentoivat herkullisella tavalla suomalaisen vaihtoehtorockyhtyeen korutonta arkea. Yleisö on rajattu (”Ja me olemme matkalla keikalle, aina yhdelle tai kahdelle, iltasoitolle iäiselle, väkijoukolle vähäiselle”) ja menestysodotukset olemattomat (”Jos ei aurassa ole kunnon terää, on turha moittia maaperää”).

Levyn heikoin lenkki on teatteriohjaaja Juha Hurmeen osin sanoittama Hiljaa paha tulee, josta puuttuu Radiopuhelimille ominaista suoruutta. Liki yhdeksänminuuttisessa Minä rakastan sinua -päätöskappaleessa grooven kankeus kääntyy puolestaan jo itseään vastaan.

Teksti: Antti Lähde, kuva: Jaani Föhr

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/10