Rata jatkuu, mutta kurssi on vähemmän hakusessa – arviossa Shakan uusi ep

Rataräppipioneeri Shaka on uudistunut, mutta tämän pienlevyn perusteella kysymys ei kuitenkaan ole varsinaisesti maailmankatsomuksen mullistuksesta, vaan näkökulman syvenemisestä, kirjoittaa Niko Toiskallio Ydin-ep:stä.

03.10.2016
Shaka - Ydin
Logout Music
9,0 / 10

”Kai se on mentävä metsään löytääkseen tiensä takaisin sieltä.”

Mikäli haluat ymmärtää alla olevan tekstin, suosittelen ensin kuuntelemaan suomiräpin merkkiteoksen, Rata-äänitteen vuodelta 2007. Jontti ja Shaka edustivat tuhovoimaa ja repivää raadollisuutta parhaimmillaan noin vuosikymmen sitten. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Destruktiivinen asenne on tavattoman voimakas, ja monelle meistä jossain kohtaa elämää hyödyllisellä tavalla vapauttava. Se johtaa parhaimmillaan tiehen, joka on rakentava tavalla johon juhasipilät eivät ikinä pysty.

En ole varsinaisesti uudelleensyntymisten suurin fani, mitä tulee artisteihin. Usein isot maailmankatsomusten muutokset johtavat vesittyneeseen ulosantiin. Shakan kohdalla ei tämän levyn perusteella kuitenkaan ole kysymys varsinaisesti maailmankatsomuksen mullistuksesta, vaan näkökulman syvenemisestä. Ydin on paketille siksi loistava otsikko.

Houkutuksille altis on parhaita biisejä, mitä tulee alalla viime vuosina julkaistuun, korviini osuneeseen materiaaliin. Blues-huuliharppusämplellä rullaava ralli on suoranaista tanssilattiakamaa, ja sen sisältö hyvä silta vanhemmasta Shaka-syljennästä uudempaan.

Sirpaleita miehestä tekee kunniaa Gil Scott-Heronille näkökulmasta, josta kilpailevat suomalaisuus ja eurooppalaisuus.
 
”Mies vastaan maailma – vaimo ja lapset tsiigaa matsii kehän laidalt / seuraa yksinäistä pimees laaksos harhailuu ku vihan vanki syventyy kaiken nielevään kamppailuun”

Diipisti mietiskelevä biisi on selkeä oma suosikki Ydin-ep:n kuuden biisin joukosta. Silja Kassilan lauluosuudet antavat ilmavuudessaan hienosti tilaa miettiä säkeistöjen ajatusvyöryä. 

Vallan väline on historian oppitunti rummuilla. Shaka laulaa kertsin itse, ja kuvailee äänitystä levyn saatteessa: “Juosten laulukopin ja tarkkaamon välillä leikkien vuoroin laulajaa ja vuoroin tuottajaa”. Varoituksen sananen tähän väliin: teksti sisältää informaatiota, jota moni meistä ei halua kuulla.

Elämälle, kohtalolle, jumalalle oli levyn ensimmäinen uusi biisi, joka videojulkaisulla esiteltiin yleisölle. Itse olisin aloittanut toisella palalla tästä. Biisi on sikäli syvä, että se vaatii pohjustusta juuri niinkuin levyllä tapahtuu.

Levyn päättää sen nimibiisi, jolla laulaa Ismo Alanko. Jo ikonin läsnäolo levyllä kertoo siitä paljon. Shakan oma ulosanti aina sekä sisällöllään että sen julkituonnin välineellä sykähdyttävän laulajan perään on myös poikkeuksellinen. Yksi maan napakimmista iskuihin halutessaan osuvista räppäreistä antaa sanojen tulla nyt rytmille vapaammin. Hapen määrä sanojen metsässä on riittävä, mutta spoken wordiksi pudotus on silti positiivisen tiukka.

”Ku Vantaaki suostu tänää ytimes näyttäytyy, yritetään käyttäytyy, Kisahalli täyttyy kyl saletisti ilman meiänki panost”, räppäsi Shaka aikoinaan. Nyt ydin ei ole maantieteellinen. Rata jatkuu edelleen, mutta kurssi on vähemmän hakusessa.

Lisää luettavaa