Depeche Moden ex-jäsen Alan Wilder on tehnyt musiikillisen tutkimusmatkan valkoisen bluesin juurille Lousianaan, josta hän on napannut matkaan Joe Rickhardson -nimisen New Orleans -natiivin.
Wilderin hoitaessa ja viritellessä konehuonetta Rickhardson soittaa sähkökitaraa ja kailottaa tuomiopäivästä kuin köyhän miehen Captain Beefheart. Ajoittain äänikenttään liihottelee muun muassa Portisheadin Dave McDonaldin kanssa työskennellyt Carla Trevaskis, jonka sulohönkäilyt tuovat pakettiin tujauksen trip hopia. Varsinkin kun Wilder päästelee sekaan isoja jousi- ja bassomattoja.
Ellei Wilder olisi oikea konepop-pioneeri, kuuntelisin bluesia ja koneita naittavaa subHuman-levyä tuunattuna Massive Attack- ja Moby-pastissina. Erotuksena mainituihin Wilder ei yritä tanssittaa tai vääntää klubihittejä.
Recoilin viides julkaisu on runsas kokonaisuus. Teoksena se kulkee eteenpäin kuin Dan Simmonsin scifi-ooppera Hyperion, jossa kolhiintuneen avaruuslaivan kullakin matkustajalla on oma tarinansa, mutta sama kohtalo. Oleellista ei ole päätepiste, vaan jännitteinen matkanteko.