”Ehkä kaikkein yllättävintä albumissa on kuitenkin se, että mitä vähemmän se kuulostaa vanhalta Saralta, sitä paremmalta se tuntuu. Levyn parhaat kappaleet ovat selkeästi ennen kuulematonta Saraa”, kirjoittaa Tapio Ahola arviossaan.
Teksti: Tapio Ahola, kuva: A.J. Savolainen
Sara: Se keinuttaa meitä ajassa
Universal
Kulmikkaita tekstejä ja räjähtäviä riffejä.
Sara on aina ollut ainutlaatuinen tapaus. Narupatsaat-debyyttinsä (2000) aikoihin yhtye tuntui Suomen vastineelta Marilyn Mansonille, ja monet epäilivät, että bändi oli lyhytikäiseksi jäävä vitsi. Sittemmin yhtye kuitenkin vakiinnutti asemansa kotimaisen vaihtoehtometallin ykkösnimenä. Saran viidestä aiemmasta studioalbumista etenkin neljän vuoden takainen Veden äärelle on äärimmäisen hieno levy.
Pitkän odotuksen jälkeen ilmestyvä kuudes Sara-albumi on monella tapaa yllättävä levy. Ensinnäkään se ei ole kovin raskas. Tyylillisesti nyky-Sara olisi loogisinta luokitella ennemmin pop-rockiksi kuin minkään sortin metalliksi. Myös Saralle ominainen tummasävyisyys on nyt pienemmässä roolissa. Se keinuttaa meitä ajassa on yleissävyltään varsin positiivinen ja toiveikas levy.
Ehkä kaikkein yllättävintä albumissa on kuitenkin se, että mitä vähemmän se kuulostaa vanhalta Saralta, sitä paremmalta se tuntuu. Levyn parhaat kappaleet, kuten ilmava Leijona ja päätösraita Hulluuden keskeltä ovat selkeästi ennen kuulematonta Saraa. Tuntuu siltä, kuin bändin soittoon olisi löydetty uutta tarmoa samalla, kun biiseihin on ujutettu uudenlaisia sävyjä.
Toisaalta albumilla on myös biisejä, jotka ovat sinänsä taidokasta vanhan tutun Sara-kaavan toistoa. Keskivaiheen kappaleissa biisinkirjoittaja ja laulaja Joa Korhonen tuntuu päästäneen itsensä kovin helpolla. Lisäksi itseäni vaivaavat ajoittain myös miehen maalailevat sanoitukset, jotka ovat pahimmillaan niin hahmottomia, ettei niistä saa kunnon otetta. Korhosen selkeän artikulaation takia laulu kuitenkin erottuu, eikä sitä voi suinkaan pitää vain yhtenä instrumenttina muiden joukossa.
Parhaina hetkinään Sara pyyhkii lattiaa suurimmalla osalla kotimaisista bändeistä. Tällaisia hetkiä olisi uudelle levylle voinut päätyä enemmänkin, eikä Se keinuttaa meitä ajassa ole Saran omalla asteikoilla kuin keskitasoa. Aika paljonhan sekin toki on.
Arvio on julkaistu Rumbassa nro. 3/2012. Voit kuunnella levyn Spotifysta.