Spigu alias Ville Linna kertoo lauluissaan laitakujien tarinoita. ”Viime aikoina on tuntunut siltä, että hipsterien villasukkaindietä soittavat partajeesukset ovat omineet folk-instrumentit ja vieneet niistä särmän. Onkin onni, että saapuu Spigun kaltaisia äijiä palauttamaan ne juurilleen”, kirjoittaa Tuukka Tuomasjukka arviossaan.
Teksti: Tuukka Tuomasjukka
Kuva: Kuvankaappaus Lennä vapaana -videosta
Spigu: Kaupunkien yössä
Rapu
Pullo pois.
Viime aikoina on tuntunut siltä, että hipsterien villasukkaindietä soittavat partajeesukset ovat omineet folk-instrumentit ja vieneet niistä särmän. Onkin onni, että saapuu Spigun kaltaisia äijiä palauttamaan ne juurilleen.
Spigu, siviilissä Ville Linna, on Kari Tapiirinkin yhtyeessä soittanut laulaja-lauluntekijä, joka kertoo levyllään elämästä pullon takana. Kaupunkien yössä rappiolaulut on säestetty laajalla paletilla: koko akustisten länkkärisoitinten kirjo huuliharppuineen, maniskoineen ja slidekitaroineen on edustettuna.
Kappaleiden orkestraatiot ilahduttavat, ja ne ovat levyn kantava voima – tarinat ja yksinkertainenkaan toteutus eivät tunnu puuduttavilta, kun satunnainen hammond tai kontra läjähtää naamalle.
Niin kuin tuttu puliukko, myös Spigu tuntuu lopulta toisteiselta. Kappaleiden laskuhumalainen mielenmaisema ja näppäilyjen säestämä hönkäily rankasta elämästä ei lopussa enää kanna. Kaikkiaan Spigu on kuitenkin ilahduttava tuttavuus kotimaisen musiikin kentällä.
Arvio on julkaistu Rumbassa 5/14.