Stam1na: Nocebo – Kulmikkaita tekstejä, hc-komppia ja soittamisen riemua

”Stam1nan viides studioalbumi Nocebo on tavattoman kekseliäs, monimuotoinen ja hauska”, kirjoittaa Anton Vanha-Majamaa arviossaan.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Terhi Ylimäinen

Stam1na: Nocebo
Sakara

Tutun kulmikkaita tekstejä ja räjähtäviä riffejä.

Stam1na on helposti Suomen mielenkiintoisin metalliyhtye. Se on sitä, vaikka bändi on yltänyt jo kuudentoista vuoden ikään. Se on sitä, vaikka eponyymin debyyttilevyn (2005) jälkeen on saatettu pihalle kahden vuoden välein nyt jo neljä pitkäsoittoa, ja siihen päälle vielä harvinaisuudet yhteen niputtanut Vanhaa paskaa -kokoelma sekä DVD-muodossa julkaistu K13V.

Se on sitä jostain mystisestä syystä, jota en vieläkään aivan ymmärrä. En, vaikka olen vuodesta 2005 lähtien kuunnellut sitä enemmän kuin mitään toista metalliyhtyettä. Ainakin on selvää, että musiikki pysyy tuoreena, koska orkesterilla tuntuu olevan tavattoman hauskaa sitä tehdessään ja esittäessään.

Bändin viides studioalbumi Nocebo on tavattoman kekseliäs, monimuotoinen ja hauska. Osansa huvista on levyn kylkiäisinä tulevan dvd:n perusteella saanut myös tuottajana häärinyt Joe Barresi, jonka CV:stä löytyy Kyussin, Melvinsin ja Bad Religionin kaltaisia nimiä.

Kantava voima on solisti Antti Hyyrysen sanataide, joka ei ole menettänyt teräänsä. Stam1nan lyriikoita on joskus kritisoitu, mutta syyttä. Nocebolla vakiintuu muoto, jossa säkeistöt juoksevat nopealla hc-kompilla ja tekstit ovat muodoltaan kulmikkaita, harvoin loppusointuihin nojaavia. Hyyrynen huutaa ne sellaista vauhtia, ettei mukana ole aina helppo pysyä.

Loppusoinnuttomuus ei tarkoita, ettei tekstien eteen nähtäisi vaivaa. Säkeet kuten ”hiessä kiipeää hän mäkeä kuin hevonen edessä reen” ovat foneettisesti tavattoman kauniita, vaikka sanavalinnat eivät aina tuoreimpia olisikaan. Ja kertosäkeet jyräävät poikkeuksetta väleihin vastustamattomalla voimalla.

Ainut poikkeus kaavaan on Mariskan (!) sanoittama Tavastia palamaan!, jossa on ainesta isoksi livesuosikiksi – varsinkin silloin, kun keikkapaikka sijaitsee Urho Kekkosen kadulla. Tiiviin rykäisyn säkeet istuisivat paremmin tekijänsä suuhun: ”muna seisoo kädet hikoo, pääni räjähtää / mikään upeempaa ei oo, seksi toiseks jää”.

Kiitos vielä siitä, ettei pakollinen slovari olekaan slovari, vaan yli kuusiminuuttiseksi paisuva heavyeepos. Lepositeet on eräänlainen käännekohta albumille, joka liikkuu taas rohkeasti uusille vesille – Nomadilla Hyyrynen esimerkiksi laulaa englanniksi – mutta onnistuu silti kuulostamaan ainoastaan itseltään.

Albumia ei ole Spotifyssa, mutta katso Valtiaan uudet vaateet -video alta: