Sur-Rur – Uurnapölyjen paluu

19.01.2007

Suristelijat matkalla kohti seesteisempiä vesiä.

Kuten levyn hulvaton nimikin vihjaa, ei Sur-Rurin punk ole aivan sitä keskitien menoa. Työskennellessäni salolaisessa baarissa vuosituhannen vaihteessa No Shame -yhtyeen jäsenet toivat baariin Sur-Rurin Lumbago-ep:n, jolla oli aivan tavattoman tarttuva, Kuopat-niminen kappale. Sen jälkeen liian moni Sur-Rurin kappale on kuulostanut tuon mestariteoksen toisinnolta. Siis tähän asti.

Uurnapölyjen paluu on pieni, mutta tarpeellinen askel eteenpäin yhtyeen soundillisella taipaleella. Nimetön debyytti kärsi poukkoilevasta luonteesta hieman liikaakin, eikä siitä oikein kokonaisuutena jaksanut innostua. Uurnapölyjen paluulla kaikki yhtyeen peruselementit ovat läsnä, mutta ne on kuin ihmeen kaupalla saatu järjestettyä jouhevan albumin muotoon.

Vilun räväkkä ääni ja hieno melodiantaju johdattelevat kimuranttia punkia poluille, jotka tekevät Sur-Rurin musiikista mielenkiintoista ja miellyttävää kuunnella.

Vahvempiakin albumeja saattaa tältä porukalta olla tulossa. Niin epämiellyttävältä kuin se saattaa kuulostaakin, bändin aikuistuminen on tehnyt hyvää.

Lisää luettavaa