Monsp
Humoristisista räpeistään aiemmin tunnettu lappilais-mc Stepa on kypsynyt. Uudella levyllään hän ei veistele oikeastaan ensimmäistäkään vitsiä vaan räppää sellaisista pikkujutuista kuin työstä 2010-luvun maailmassa, materialismin jyräyksestä, henkisestä pahoinvoinnista, rakkaudesta ja kuolevaisuudesta.
Voin kuvitella, että muutamakin tuttuni muuttuisi eloon heränneeksi silmänpyöräytykseksi kuullessaan näitä sanoituksia. Pakko onkin myöntää, että Stepa lähestyy paikoitellen pahaenteisesti potpourrin tuoksuisen äitimaahippeilyn rajaa. Mutta olisi lopulta aika mustasydämistä vastata Stepan vilpittömyyteen kyynisyydellä.
Henget on myös musiikillisesti hieman erilaista Stepaa. Puhtaasta Golden Age -samplesoundista on siirrytty karheampaan ja bändimäisempään äänimaailmaan. Silti levy jättää jotenkin haljakan vaikutelman.
Stepan sydän on oikeassa paikassa, mutta tavaramerkkihuumoristaan luovuttuaan hänellä ei tahdo olla superkiinnostavaa sanottavaa aiheistaan.