Uusi Circle ja vanha Circle tappeli, kumpi voitti? Arviossa kummankin kummajaisen albumit

04.01.2014

Kamppailun lopputulos on melkein tasapeli, mutta pisteiden valossa vain melkein.

Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Tuomas Laurila (Circle vuonnna 2010)

Falcon (ex-Circle): Frontier
3-puoli
Ektro

Circle: Incarnation
3stars
Ektro

FalconkansiCircleIncarnation

Bändi ja sen inkarnaatio.

Pitkän ja taiteellisesti kunnianhimoisen uran aikana Circle-brändi on hioutunut monisyiseksi ilmiöksi. Nyt se jatkaa määrittymistään kahdella rintamalla yhtä aikaa. Porilaisjoukkio on vuokrannut nimensä päästäkseen sen taakasta eroon ja voidakseen tehdä Falcon (Ex-Circle) -nimellä jotakin erilaista identiteettinsä kahlitsematta. Circle-nimi on vuoden loppuun asti tyystin toisen bändin käytössä. Kummankin levyt julkaistaan yhtä aikaa.

Falcon tekee vanhaan Circleen suhteellisen mittavan irtioton, vaikka toisaalta muutos ei ole mullistava. Suurin ero ”aitoon” Circleen on Janne Westerlundin lauluvastuu Mika Rätön tyytyessä loihtimaan härskiä juustoa tihkuvia synasoundeja yhtyeen hardrockaavaan AOR-meininkiin.

Falcon luotaa 1980-luvun alkupuoliskon arveluttavia mantuja todella intohimoisesti. Kopla tahkoaa nännikomppia ja whoo-ooo-taustaköörejä niin vakuuttavalla pokerilla, että rehti meno voittaa ironiaan viittaavat vivahteet. Mikä parasta, metsäläisellä viballa silattu amerikkarock tarttuu kaikessa irvokkuudessaan tajuntaan. Etukenoinen Beer & Ribs puhkuu vastustamattomalla riemulla, mutta bändi onnistuu monisyisemmissäkin kappaleissa erinomaisesti.

Circle (eli aiemmin Stench of Decaynä tunnettu kokoonpano) luotaa retrojanalla vajaata vuosikymmentä myöhempää aikaa. Se luukuttaa Incarnation-levyllä brutaalia vanhan liiton kuolometallia, jossa vauhtia ja röhinää piisaa kuin Napalm Deathilla kuoloisimmillaan. Paalutusnäytös rouhii kohdakkoin oikein tanakasti, mutta ei siinä kaikki.

Huuruisimmissa kohdissa ilmaisu yhtyy ”aidon” Circlen kraut-avant-meteliin. Metelisinfonia-osastokin toimii levyn eduksi. Irtautuminen genren perustakomisesta ja heittäytyminen matojen syötäväksi on ilmeisintä Transcendingin kahdeksanminuuttisessa särömeressä.

Circlen riipivä jyrä laajentaa brändin spektriä rankasti rujompaan sektoriin, Falconin kasarijytä puolestaan melodiavetoisempaan ja biisipohjaisempaan suuntaan. Tavoite siis on saavutettu, ja kumpikin taho onnistuu yllättämään positiivisesti.

Arvio on julkaistu Rumbassa 12/13.

Lisää luettavaa