”Tavallaan kukin biiseistä voisi olla kahden tai kolmen vanhan yksilön keskiarvo”, sanoo Markku Halme Ismo Alangon uusimman levyn kappaleista.
Ismo Alanko
Ismo Kullervo Alanko
Fullsteam
Arvosana: 8,3
Koska Ismo Alanko (121160-????) ei yritäkään keksiä omaa pyöräänsä uudelleen, tuntuu aluksi siltä, että tämä kaikkihan on jo kuultu. Ja niin kyllä onkin. Hän seuraa musiikillisella katseellaan ja tunteellaan sen herkemmän ja hiljaisemman pyöränsä maahan painaltamia jälkiä aikojen alusta viime vuosiin saakka. Vierittää moposkootterinsa alkupisteestä takaisin tähän päivään.
Oikeastaan jokaisesta kappaleesta tulee mieleen joku Alangon jo aiemmin tai vielä aikaisemmin tekemä mahtavuus (tai vähintään hienoutta lähentelevä keskinkertaisuus-plus). Miehellä on aina ollut vahva oma ääni niin laulutulkinnassaan, sävellyksissään kuin teksteissäänkin. Nyt se havainnoituu entistäkin selvemmin.
Tavallaan kukin biiseistä voisi olla kahden tai kolmen vanhan yksilön keskiarvo. Toisaalta niiden kahden tai kolmen tarkka nimeäminen ei ole maailman helpoin tehtävä. Ja niin, jos ne pari mieltämäänsä lähtökohtaa olisi pakko mainita, niin homma on tehtävä erikseen sekä tekstin että melodian suhteen.
Mutta toisaalta, ihan uusia ne kaikki ovat. Yhtä uusia kuin ne kaikki vanhat olivat syntyessään. Mistä puheen ollen, Kaunis suru omaa klassikon aineksia jo syntyessään. Koskettavan runollisen tekstin ohella taitaa upeuteen olla syynä kitarariffi, joka koukuttaa kenties nimenomaan säästeliään käyttönsä takia. Vaikka Liikemieheen ei klassikon aineksia sisällykään, niin sen herkästi esitetty laulumelodia otti minut omakseen saman tien, ja pysyvästi.
Yksi puolittainen epäonnistuminenkin joukkoon mahtuu. Rakkauden ytimeen uppoutuvan Kieli jolla vaikenen -kappaleen nimi saa jatkoriimeikseen ”muinainen kieli jolla kuiskaan totuuden” ja ”ikuinen tuuli henkäisee hiljaisuuden”, mikä riittää jo aika pitkälle. Jatkoksi kuullaan teeman syventävää kehittelyä, mutta c-osa menee jo liian pitkälle. Siinä lausutaan ”rakastan sua” peräti yhdeksällä vieraalla kielellä, mikä ei ideana ole lainkaan hullumpi, vaikka ei mitenkään erinomaisen omaperäinen. Ongelma on siinä, että se lisää ikävän kyttyrän kappaleen muuten ryhdikkääseen musiikilliseen selkärankaan. Kannattaisi ehkä luoda biisistä kyttyrätön remix…
Tuottajana toiminut Artturi Taira taitaa ja hoitaa hommansa pätevästi. Kappaleiden sovituksissa on hyödynnetty runsasta instrumenttivalikoimaa ja värikästä sävyjen kirjoa. Siitä huolimatta, tai itse asiassa juuri sen takia, ei lopputuloksessa ole havaittavissa minkäänlaista kikkailun makua. Ja hitto vie, tämähän on itse asiassa melkein ”taidetta”.
Markku Halme
Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko