Death metal on uusilla Amorphis-levyillä enää mauste muiden joukossa. Ei ole kuitenkaan soveliasta unohtaa, että orkesteri oli alun perin nimenomaan kotimaisen döödiksen pioneeri, joka onnistui yhdistämään perisuomalaiset Kalevala-melodiakulut raakaan death metal -jyystöön. Nyt yhtyeen kitaristi ja alkuaikojen korisija Tomi Koivusaari kertoo, mitkä kappaleet hän itse nostaisi kuolometallin kruununjalokiviksi.
Teksti: Tomi Koivusaari, kuva: Sony Music
”Sattuneesta syystä suosikkini sijoittuvat 1980–90-lukujen taitteeseen, jolloin olin aika vastaanottavainen piirtämään tulevat klassikot ikuisiksi ajoiksi aivojeni kovalevylle. Sen ajan jälkeen ei mikään rankempi musa ole kolahtanut samalla tavalla kuin nämä aikalaiset.”
Morbid Angel: Chapel of Ghouls (1989)
”Tätä ennen rankinta, mitä olin kuullut, taisi olla Sepulturan Schizophrenia-albumi (1987), joten tämähän räjäytti pään totaalisesti. Tehtiin myös 16-vuotiaina vuonna 1989 raikulireissu Ruotsin Fagerstaan katsomaan Morbid Angelia juuri tämän levyn alla. Seurue koostui Lepakko-skenestä sekä lähes kaikista sen ajan rankemman musan edustajista. Oli aika villi laivamatka. Paljoa siitä ei muista, mutta paita ja Trey Azagthothin nimmari tukevat muistikuvia, että siellä oltiin. Olihan se pirun kova keikka, vaikka se menikin suurimmaksi osaksi Xysman Tepon kanssa istuskellessa ja syömässä hänen eväitään eli pussillista leivänmuruja. Rumpali Pete Sandovalista oli huhu, ettei se pysty vetämään keikkoja ilman piristeitä. Vieläkin tulee keikkabussissa tätä levyä (Altars of Madness) välillä luukutettua.”
Bolt Thrower: World Eater (1989)
”Realm of Chaos -levyllä tuli genreen uutta meinikiä siten, että bändi ammensi sanoituksensa roolipelimaailmasta. Tätä biisiä veivattiin coverina edellisen bändini Abhorrencen kanssa keikoilla. Varsinkin alku on aivan mahtavaa riffijunnausta. Lisäksi alavireen määrä on omaa luokkaansa. Bändissähän on mimmibasisti, mikä oli tuossa skenessä aika harvinaista. Lisäksi muistan, että meistä nämä bändin jäsenet olivat aika iäkkäitä, jotain 25-vuotiaita, heh. Iso osa tuon ajan death metal -bändien jäsenistä oli reilusti alle 20-vuotiaita.”
Carcass: Ruptured in Purulence (1989)
”Tämä alkuhan on ihan törkeän hupaisa: toi rumpukomppi yhdistettynä korahduksiin ja pisteenä iin päälle nimi Ruptured in Purulence. Nämähän ammensivat lääketieteen sanastosta, ja levyn kannet pursusivat vastenmielisiä kuvia ruumiista ja ruumiinosista. Biisi on siis Symphonies of Sickness -levyltä. Mutta olihan tämä kyllä kova, ja on edelleen! 2000-luvulla tehtiin Carcass-hemmojen kanssa kantrihenkinen albumi.”
Entombed: Left Hand Path (1990)
”Entombed tuli tutuksi kasettidemojen treidausajoilta jo paljon ennen kuin yksikään death metal -bändi oli vielä edes levyttänyt. Entombed totteli silloin aluksi vielä nimeä Nihilist. Vihdoin kun Left Hand Path ilmestyi, se toi uniikin Ruotsi-skenen Florida-skenen rinnalle. Väliosa on ripattu jostain leffasta, en nyt tähän hätään muista mistä, mutta saman melodian ovat ripanneet aika monet bändit sittemmin ja sitä ennen. Näihin aikoihin bändissä oli kannuissa ja pääasiallisena biisinikkarina vielä Nicke Andersson, joka tuli myöhemmin tunnetuksi muun muassa Hellacoptersin laulaja-kitaristina. Tehtiin ensimmäinen kuuden viikon jenkkirundi Entombedin kanssa vuonna 1994, hieno livebändi.”
Obituary: Slowly We Rot (1989)
”Laulusoundi kuulostaa siltä, että laulaja heittää laattaa samaan aikaan. Ihan törkeän kova tämäkin. Ei lisättävää.”
Lue myös Amorphisin toisen kitaristin Esa Holopaisen soittokalustoa valaiseva artikkeli uudesta Rumbasta (4/13).