Viimeisimmän Rumban Nousussa-palstalla oli esittelyvuorossa Barry Andrewsin Disko -nimellä musiikkia tekevä Jukka Herva.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Fonal
”En ole kovin tottunut näihin haastatteluihin. Jännittää niin paljon, etten saa oikein ajateltua.”
Näin sanoo puhelinlinjan toisessa päässä hermostuneen ja hämmentyneen kuuloinen ääni. Barry Andrewsin Disko -nimellä musiikkia tekevä Jukka Herva lupaa kohteliaasti vielä vastata tarkentaviin kysymyksiin mikäli tarvetta on, ja sitten hän sulkee puhelimen.
Juuri päättynyt haastattelu tuo mieleen erään musiikkimaailman nurinkurisuuksista: lukemattomat hampaat irvessä pinnalle pyrkivät bändit jäävät ikuisesti vailla huomiota, mutta samalla valokeilaan ajelehtii tämän tästä muusikoita, jotka eivät ole huomiota odottaneet tai sitä tietoisesti hakeneet.
Näin kävi myös Hervalle. Barry Andrewsin Disko nostettiin viime marraskuussa Tulevaisuuden tusina -äänestyksen kolmannelle sijalle Graciaksen ja Noah Kinin oheen. Poseeratessaan Rumbassa englanninkielistä räppiä esittävien hiphop-artistien välissä Herva näytti lähinnä häkeltyneeltä.
”Ehkä nousin siinä äänestyksessä esille, kun biisini ovat vähän kämäisen kuuloisia verrattuna joihinkin muihin juttuihin. Ehkä se toi kontrastia”, Herva tuumii nyt, puoli vuotta äänestyksen jälkeen.
”Huvittaa koko ajatus, että minulta odotettaisiin jonkinlaista menestystä. Tämä on mennyt yksinkertaisesti niin, että olen tehnyt vuosien varrella itsekseni biisejä ja Fonalin Sami Sänpäkkilä halusi sitten julkaista niitä. Sen kummempia tavoitteita minulla ei ole ollut. Kuka siellä? -levyn vanhin biisi on sävelletty muistaakseni vuonna 2003, ja albumin ekat nauhoitukset on tehty vuoden 2007 tienoilla.”
Suunnitelmattomuus näkyy siinäkin, ettei Herva säveltäessään edes ajatellut soittavansa kappaleita joskus yleisön edessä keikalla. Niinpä Portisheadia ja Pekka Strengiä diggaillut muusikko ei vaivannut lainkaan päätään sillä, miten hänen kappaleensa toteutettaisiin lavalla.
”Keikkailemiseni on aika paljon yksinään koheltamista, sellaista karaokensukuista tekemistä. Olisi kyllä kiva tehdä keikkoja enemmänkin. Lavalla en ehkä kuulosta ihan yhtä totiselta kuin nauhoituksilla, toivottavasti.”
Artisti itse suhtautuu siis urakehitykseensä jokseekin välinpitämättömästi. Miten levy-yhtiöpomo Sänpäkkilä sitten näkee tilanteen? Mikä Barry Andrewsin Diskossa häntä viehätti?
”Musiikin outous ja omaperäisyys. Tuollainen seikkailullinen, yhtä aikaa melankolinen ja hilpeä lo-fi-musa on kuin tehty minun makuuni”, Fonal-johtaja kommentoi.
Nuhjuisiin makuuhuoneäänityksiin luottavan Hervan sijoittaa mielikuvakartalla Riston ja Joose Keskitalon tuntumaan. Sänpäkkilä ei kuitenkaan näe, että Herva olisi tunkemassa edellä mainittujen laitapuolen laulajien reviirille.
”Hänhän on niin kaukana sellaisesta kuvastosta kuin mahdollista. Jukan sanoitukset ovat äärimmäisen romanttisia, hyväntahtoisia, nöyriä ja nerokkaan leikkisiä. Ne kertovat kotiseuturakkaudesta, unettomuudesta ja luonnosta”, Sänpäkkilä sanoo ja jatkaa:
”Jukka edustaa kaikkia teetä hörppiviä, villasukissa kotona nyhjöttäviä nörttejä, jotka kuuntelevat musaa kasetilta, pelaavat vanhoja Amiga-pelejä emulaattorilla ja näpertelevät suodatinpusseista biojäteastioita. Tähän aspektiin ainakin itse samastuin.”
Romanttisuus ja hyväntahtoisuus ovat eittämättä Hervan yhteyteen sopivia termejä, mutta ne eivät näytä koko kuvaa. Kaiken Barry Andrewsin Diskon hissuttelun jälkeen tuntuu hauskalta, että 26-vuotias Herva vaikutti nuoruudessaan muun muassa Riukupastori!-nimisessä punk-bändissä. Itse asiassa yhtye toimii säästöliekillä edelleen.
Kuvion tekee vielä hivenen kutkuttavammaksi se, että Riukupastori! perustettiin vuosituhannen vaihteessa Rovaniemellä, missä ei Hervan mukaan ollut kummoista vaihtoehtokulttuuria. Bändistä muodostui paikallinen kummajainen.
”Oikeastaan ainoa paikka, josta siihen aikaan saattoi Rovaniemellä löytää mielenkiintoista musiikkia, oli kaupungin musiikkikirjasto”, Herva sanoo.
”Rovaniemen bänditapahtumissa oli lähinnä heavy- ja rockbändejä. Oli meillä sellaista tietoista vastarannakiiskeyttä mukana, mutta enimmäkseen Riukupastori! oli kanava tehdä ihan mitä mieleen juolahti. Bändi oli parhaimmillaan aika älytöntä meininkiä. Välillä siihen tuli jotain poliittista sanomaa, jossain vaiheessa mentiin aika hardcoreksi ja joskus soitettiin folk-tyyppisiä keikkoja tai suoritusprogea. Se oli sellaista Radiopuhelimien esimerkin rohkaisemaa juttua.”
Hervan rinnalla Riukupastori!- ja Avaruuskaiut-yhtyeissä soittanut Heikki Kivelä muistelee Rovaniemi-aikoja hivenen pehmeämmin. Hän vahvistaa, että yhtye ”koetteli välillä herkimpien kuulijoiden sietokykyä” mutta tähdentää, ettei bändi varta vasten pyrkinyt pahennuksen herättämiseen.
”Jukan vahvuusalueena Riukupastorissa oli tietynlainen yleisluontoinen diplomaattisuus”, Kivelä kuvailee pitkän linjan bändikaveriaan.
”Hänellä oli kyky säestää ja olla tarvittaessa soittamatta. Hän osasi ujuttaa omat soittajan- ja laulajankykynsä juuri niihin paikkoihin, missä ne pääsivät parhaiten esiin. Lisäksi Jukan kitaransoitossa oli jotain erittäin väkevää, tulikivenkatkuista rockia ja bluesia, mikä toisaalta on aikamoinen yllätys ottaen huomioon Jukan menestyksen klassisen kitaran soitossa.”
Niin, Hervalla on muitakin yllätyksiä hihassaan. Barry Andrewsin Diskon pienimuotoisesta kellariestetiikasta on tekninen suorittaminen kaukana, joten on hieman yllättävää kuulla, että hän on opiskellut myös klassista kitaraa usean tutkinnon verran.
”Tykkään edelleen soittaa sitä, vaikka se onkin nykyään sellaista rentoutumista”, Herva sanoo.
”Barry-levyllä ei ole mitään monimutkaista tai hankalaa, mutta ei minulla ole mitään teknisyyttä vastaan. Soittotaitohan vain tuo edellytyksiä kaikenlaisten asioiden tekemiseen, halusi sitten tehdä simppeliä tai vaikeaa.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 6/12.