Speedtrapin pari vuotta sitten julkaistu Powerdose-debyyttilevy oli nimensä mukainen annos korkeaoktaanista speed metalia. Nyt orkesteri jatkaa hyvin käyntiin lähtenyttä kulkuaan Straight Shooter -albumilla, jolla soittaa kokoonpanoaan uusinut ja ulkomaillakin innostusta nostattanut yhtye.
Kysyimme sähköpostitse kitaristi Ville Valavuolta muutaman kysymyksen yhtyeen tuoreesta julkaisusta, kiertuesuunnitelmista ja 1980-luvun toimintaelokuvista. Tietysti.
Speedtrapin Powerdose-albumi (2013) oli yksi ilmestymisvuotensa ehdottomia valopilkkuja. Miten musiikkinne ja yhtyeenne on kehittynyt tuon jälkeen?
”Suurimpana muutoksena lienee Powerdosen jälkeen vaihtunut kokoonpano. Kahden kitaran myötä sävellyspuolella oli mahdollista tehdä paljon juttuja, joita yhden kitaristin kokoonpano ei olisi voinut toistaa keikoilla. Toisella täyspitkällä materiaali onkin huomattavasti monipuolisempaa, vaikka samanlainen räjähtävä energia ja kompromissivapaat sovitukset olivatkin edelleen keskiössä uutta materiaalia tehdessä.
Levyn kahdeksan raidan sekaan mahtuu sekä täysin päätöntä kaahaamista että keskitempoisempaa, perinteisempään heavy metaliin nojaavaa kamaa. Löytyypähän seasta yksi 7-minuuttinen raitakin, mikä on Speedtrapin mittapuulla jo lähes eeppisiin mittoihin venynyt teos.”
Kokeilitteko mitään uusia jippoja Straight Shooterin äänittämisessä? Missä ja kenen kanssa levyn purkititte?
”Pohjat äänitettiin Tampereen Astral Studiossa, minkä jälkeen mentiin Hämeenkyröön Black Floyd’s Analog Studioon jatkamaan. Puikoissa oli sama äänittäjä kuin Powerdosellakin, joten molemmat osapuolet tiesivät, miltä bändi suunnilleen kuulostaa. Levyllä ei käytetty mitään erikoisia temppuja – kaikki äänitettiin, miksattiin ja masteroitiin analogisesti, joten kaikenlainen protools-perseily on pidetty nollassa.”
Debyyttinne aikaan puhuttiin paljon wanhan koulukunnan heavy metalin uudesta tulemisesta. Onko hype pysynyt kovana, vai onko yleisö kääntänyt katseensa uusia tuulia kohti?
”Kovastihan tästä puhuttiin jo Speedtrapin ensimmäisen demon kohdalla, kun Cast Iron ja Armour sattuivat tekemään levyjään samoihin aikoihin, ja mediassahan tuo ’uusi tuleminen’ tai ’hevin uusi aalto’ näyttäytyy aina hieman erilaisena kuin mitä se todellisuudessa on. En ole itse asiassa ihan varma, miten trendikästä perinteinen heavy metal on vuonna 2015, mutta Speedtrapin kohdalla yleisö tuntuu kasvaneen vuosi vuodelta.
Kesäkuun Euroopan-kiertueen keikoilla tuli vastaan yllättävänkin fanaattisia Speedtrap-diggareita, joista valtaosa kertoi seuranneensa bändin toimintaa ensimmäisestä demosta lähtien. Onhan sekin mahdollista, että jossain kohtaa tämä bändi ei kiinnosta ketään, mutta fanaattisimmat tyypit varmaankin pysyvät mukana kaikesta huolimatta.”
Kertokaa hieman yhtyeessänne tapahtuneesta kokoonpanomuutoksesta. Miten Jaakko Hietakangas päätyi bändiin?
”Toisen kitaristin etsimisestä oli ollut bändin kesken jo pitkään puhetta, mutta sopivaa tyyppiä oli hankala löytää mistään. Ehdokkaiden kanssa oli aina ongelmia joko persoonan, soittotaidon tai musiikkimaun suhteen, joten päätettiin, ettei etsitä toista kitaristia väkisin.
Jaakko sitten ilmoitti viime vuoden toukokuussa, että kitaristin hommat päättyivät Rangerissa, ja taisin vastata suoraan ilmoittavani Speedtrapin treeneistä tarkemmin kun pääsen takaisin Suomeen. Markus siirtyi bassosta omalle tontilleen rumpujen taakse, ja viime syksyn Euroopan-rundilla bassossa tuurannut Antti pyydettiin vakituiseksi soittajaksi. Kokoonpanomuutos hoitui oikeastaan aika vaivattomasti.”
Millaisen vastaanoton Powerdose sai ulkomailla? Entä oletteko kuulleet vielä kommentteja uudesta levystänne?
”Saksassa ekaa lp:tä ainakin myytiin joka paikassa, ja jengi oli ihan kuset housussa koko levystä. Dresdenissä asuva kaverini kertoi nähneensä Powerdosea myynnissä jopa saksalaisilla huoltoasemilla, ja muutenkin vastaanotto oli lähes yksinomaan positiivista eri puolilla maailmaa.
Japanissahan levy julkastiin lisenssiversiona, joka ilmeisesti myi aika hyvin, koska Straight Shooterin kohdalla useammat japanilaiset levyfirmat kilpailivat jo lisenssistä. Jonkin verran Powerdosen kohdalla valiteltiin ’treenikämppämäisestä’ soundimaailmasta, mutta ymmärrän toki, että analogisesti äänitetty ja miksattu levy saattaa kuulostaa paskalta, jos on tottunut modernin metallimaailman lyttyyn kompressoituun lelusoundiin.
Straight Shooterista on jo näkynyt muutamia arvioita, joista osa on ollut viittä tähteä ja osa vähän huonompaa, mutta luulisin, että Speedtrapia aiemmin kuunnelleet eivät tule pettymään uuteen levyyn.”
Miten aiotte tehdä itseänne tunnetuksi ulkomailla Straight Shooterin myötä?
Ville: ”Syyskuun puolivälissä lähdetään soittamaan Saksaan ja Hollantiin muutamia festareita. Sen jälkeen käydään välissä Helsingissä ja Tampereella soittamassa julkkarikeikat 25.–26.9., ja lokakuussa kierrämme Eurooppaa pari viikkoa brittiläisen Amuletin kanssa.
Lokakuun rundille osuu sopivasti niitä maita, jotka jäivät kesäkuun Euroopan-rundilla väliin, ja reissu päättyy Lontoon Live Evil -festareille. Japaniin on kyselty jo pariinkin kertaan, ja jenkkireissustakin oli jotain alustavaa puhetta.”
Edellisen levyn kohdalla kysyin esikuvianne, ja tuolloin mainitsitte muun muassa Diamond Headin ja Blood Moneyn. Oliko tällä kertaa mielessä muitakin bändejä, kun teitte uutta levyä?
Ville: ”Lähtökohdat ovat edelleen samat, mutta melodioita ja monipuolisuutta on tuotu lisää. Olihan ensimmäiselläkin levyllä paljon vaikutteita, joista Blood Money ja Diamond Head olivat vain murto-osa. Heavy metal, punk ja rock’n’roll kuuluvat siis edelleen Speedtrapin soundissa, aivan kuten ennenkin. Uuden täyspitkän kohdalla Speedtrapin soundia on jalostettu vielä vähän pidemmälle, ja olisi ollut kieltämättä vähän tarpeetonta tehdä Powerdosea toiseen kertaan.”
Levynne kansikuvasta tulee mieleen 1980-luvun toimintaelokuvat. Nimetkää ja perustelkaa kolme kaikkien aikojen kovinta kasaritoimintapätkää.
Ville: ”Listauskysymysten kanssa tulee aina ongelmia, koska en osaa laittaa asioita ikinä mihinkään järjestykseen. Tässä nyt muutama pätkä, jotka tulivat ekana mieleen:”
A Better Tomorrow II (1987)
”Tän leffan voi periaatteessa laittaa mihin tahansa listaan pelkän loppukohtauksen perusteella. Käytännössä siinä on 10 minuuttia aivan järjetöntä tykitystä ja ruumiita taitaa tulla jo pelkästään Chow Yun-Fatin toimesta lähemmäs 80.”
Robocop (1987)
”Alkupään kohtaus, jossa Murphy ammutaan täysin paskaksi, jäi elävästi mieleen penskana. Leffa ei välttämättä ole kasarin parhaimmistoa, mutta tuo kyseinen kohtaus teki edelleen vaikutuksen, kun katsoin leffan uudelleen vuosien tauon jälkeen.”
Hands Of Steel (1986)
”Perusteluksi riittänee se, että elokuvan suomennettu nimi on OHJELMOIDUT LIHAKSET.”
”Näin jälkikäteen mietittynä näistä kolmesta leffasta olisi mahdollista koostaa musavideo Speedtrapille.”
Speedtrap soittaa levynjulkaisukeikan Helsingin Kuudes linja -klubilla 25. syyskuuta. Seuraavan päivän Tampereen-keikasta ilmoitellaan varmaan yhtyeen Facebook-sivulla tuonnempana.