Ensin punkia, sitten pitkä hiphop-kausi, siitä täyskäännös asenneiskelmään ja liukuminen rauhalliseen poppiin. Ja nyt nytkähdys elektronisen tanssimusiikin suuntaan. Mariskalta ei voi enää odottaa muuta kuin muutosta. Tällä hetkellä artisti haluaa täysien tanssilattioiden hytkyvän uuden musiikkinsa tahtiin. Lokakuussa uuden Sotilaat-singlen julkaissut Mariska päivitti Rumballe kuulumisiaan.
Teksti: Auroora Vihervalli
Viimeksi tapasimme vuonna 2012, kun Kukkurukuu-levy oli ilmestynyt. Sanoit silloin, että musiikkityylien vaihtelu saa riittää. Nyt uudella sinkullasi Sotilaat kuuluvat vahvat konesoundit. Se kuulostaa aika erilaiselta kuin rauhallinen Kukkurukuu. Miten päädyit elektroniseen suuntaan?
”Kukkurukuun jälkeen pidin vuoden ajattelutaukoa. Sitten aloin taas kirjoitella tekstejä ja tuottajani Jukka Immonen alkoi linkittää mua toisten säveltäjien ja tekijöiden kanssa. Pari vuotta sitten kiteytyi ajatus siitä, että haluan tehdä tanssittavaa musiikkia. Istuttiin tämän vuoden alkukesästä alas Antti Riihimäen ja Eppu Kososen kanssa ja luukutettiin Craig Davidia. Sitten syntyi Sotilaat. Tanssittavuus on nyt pääasia uusissa biiseissäni.”
Sotilaat-kappaleen video julkaistiin juuri. Rumba.fi uutisoi asiasta otsikolla Voiko joku ystävällisesti kertoa, mitä pirua uudella videolla tapahtuu. Niin, voisitko? (Sotateemaisella videolla muun muassa tanssitaan nykytanssia, puristellaan hedelmiä ja näytetään välähdyksiä sarjakuvista.)
”Kyseessä on ohjaaja Teemu Niukkasen näkemys asiasta. Kai siinä on kaikkea sitä, mikä kuuluu kahden ihmisen eroon ja vihanpitoon. Teemulla on äärettömän hienostunut visuaalinen silmä. Olin nähnyt Teemun aikaisempia videoita ja tiesin heti, että haluan tehdä hänen kanssaan töitä. Hänellä on erikoisia ideoita, joita diggaan.”
Sotilaat-kappaleessa marssitaan tahtiin vasen, vasen, vasen, kaks, kol ja lauletaan ”en tiedä miks muututtiin sotiviks ja miks aseisiin tappaviin me tartuttiin”. Laulu kertoo parisuhteen päättymisestä, mutta vaikuttiko sanojen selkeään sotatematiikkaan arjen uutiset?
”Sinä päivänä, kun lähdettiin kirjoittamaan tätä biisiä, päiviteltiin, että hyökkääköhän Venäjä tänne. Suomesta käsin katsottuna media on maalaillut uhkakuvia sodasta jo vuosia. Aihetta pyöriteltiin, ja jotenkin se selkeästi siirtyi sanoituksiin. Halusin tehdä erobiisin, ja sodan kautta sain suoraan vedettyä punaisen viivan näiden aiheiden välille.”
Yhtyeesi Pahat sudet, jonka kanssa teit kaksi levyä, lopetti vuonna 2013. Miten päädyitte tähän ratkaisuun?
”Rumpali Jaakko Jakku päätti siirtyä Turisaksen riveihin, ja vähitellen luonnollisesti alkoi tuntua siltä, että lopetetaan tämän bändin kanssa. Tehtiin kaksi levyä, vedettiin keikat ja hauskaa oli. Olin tosi väsynyt keikkarupeaman jälkeen vuonna 2013. Tuntui, että tarvitsen tauon, ennen kuin pystyn jatkamaan luovaa toimintaa. Me vieläkin nähdään ja pidetään tiiviisti yhteyttä, joten se puoli on säilynyt.”
Miten meno on muuttunut sitten Pahojen susien lopettamisen?
”Nyt kun olen alkanut tehdä koneellista musiikkia, olen riippuvainen koodaajista ja sen alan osaajista. Nyt tehdään musiikkia vähän eri vinkkelistä. Olen saanut työskennellä monen nuoren tietokonetaitoisen säveltäjän kanssa. Eli suurin ero entiseen on se, että välineet ovat erilaiset ja mukana on paljon uusia säveltäjiä.”
Aiot julkaista seuraavaksi ep:n. Miksi päätit tehdä ep:n etkä levyä?
”Se oli levy-yhtiön päätös, että mennään tällä formaatilla. Ensi vuonna ilmestyy ensin yksi ep, jossa on viisi biisiä. Toinenkin ep tulee ulos ensi vuoden puolella, jonka jälkeen ilmestyy vielä uusi albumi. Periaatteessa materiaalit on jo kasassa, mutta kirjoitan silti koko ajan lisää.”
Sanoitat paljon kappaleita myös muille artisteille. Millaisia projekteja nyt on menossa?
”Otettiin vasta Setä Tamun ja Kuningasidean VäinöVäinön kanssa ommoo lommoo kaksi viikkoa ja käytiin Berliinissä kirjoittamassa biisejä Jari Sillanpäälle. Olen kuitenkin yrittänyt keskittää energiani omaan musiikkiin aina silloin, kun on tulossa omia julkaisuja.”
Viimeksi kysyin, millaisiin projekteihin mielisit mukaan. Silloin puhuit oopperasta ja vilkuttelit Karita Mattilan suuntaan. Onko tällä saralla tapahtunut edistystä?
(Nauraa.) ”Olen kyllä käynyt paljon oopperassa sen jälkeen, ja minusta on tullut suuri oopperafani. Olen tajunnut, että ooppera on tosi monimutkainen formaatti. Tosin olen saanut tehdä klassista. Tein säveltäjä Eero Hämeenniemelle sanoituksia, jotka on ainakin nuotinnettu. Eli sinne suuntaan on tullut kumarreltua, mutta kuitenkin aika niukasti.”
Koska teet paljon muille musiikkia, voi päätellä, että viihdyt takapiruna. Mitä haluaisit nyt omalta artistiuraltasi?
”Kyllä minä toivon, että uusi musiikki noteerataan mahdollisimman isosti ja saavutan mahdollisimman ison kuulijakunnan. En halua olla kaapissa ja siellä itsekseni tehdä musiikkia. Kun asiat saavuttavat tietyn pisteen, minulla on hyvä tapa siinä vaiheessa kiskaista matto jalkojen alta. Kyllähän minä sen ymmärrän, että kun rakennetaan jotain tiettyä juttua, ihmisille syntyy siitä määrätty mielikuva ja kaikki tottuvat ajattelemaan, että tämä on nyt tämän bändin juttu. Ihmisille on varmasti vaikeaa pysyä perässä, jos koko ajan vaihtaa suuntaa. Minä vain menen sinne, minne nenä näyttää. Markkinamiehet varmasti pudistavat päätään, ettei tämä ole järin pitkäjänteistä rakentamista. Mutta näin nyt vain on ja mennään tällä.” (nauraa)
Mistä muista taidemuodoista olet kiinnostunut?
”Tanssista on nyt tullut avainjuttu. Minulle on jäänyt traumat, koska minulle naurettiin aika oleellisessa ikävaiheessa ollessani varhaisteini. Olin rakastanut tanssimista koko ikäni, ja sitten diskossa tanssimiselleni naurettiin. Siinä hetkessä halvaannuin liikkeellisesti, ja se kesti kymmenen vuotta. En kyennyt liikkumaan, minua hävetti tuottaa liikettä. Sitten pakotin itseni liikkeelle ja aloin harrastaa capoeiraa ja breakdancea. Sitä kautta uudelleen ohjelmoin itseni liikkeeseen ja pääsin eroon järjettömästä itsetietoisuudesta. Siksi tanssi on minulle nyt niin tärkeää.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 5/15.