Haastattelussa Plutonium 74: ”Plutoniumin järjestysluku on kyllä 94, mutta riittävän läheltä meni”

Plutonium 74 ei ole pitänyt kiirettä julkaisujensa kanssa. Tänä vuonna olisi kuitenkin tiedossa uutta tuotantoa, joten Otso Karhu kyseli yhtyeeltä päällimmäiset. Bändi esiintyy tänään Helsingissä Funky Elephant -tapahtumassa klo 21:30.

Teksti: Otso Karhu, kuva: Pentti Hokkanen

Kymmenen vuotta sitten Plutonium 74 julkaisi kulttimaineeseen nousseen debyyttialbuminsa Pasilasta Kallioon. Kiehtova levy sisälsi niin monenlaisia ja erilaisia kappaleita, että se oli luokiteltava hiukan epämääräisesti “psykedeeliseksi rytmimusiikiksi”.

Debyytin eriskummallisuuden synnyttämä mystisyys on seurannut Plutonium 74:ää läpi bändin uran, sillä yhtye on pysynyt poissa sekä pitkiltä keikkakiertueilta että median hampaista. Albumeita heiltä on ilmestynyt vain kaksi. Laulaja-kosketinsoittaja Ylermi Rajamaa sekä rumpali Ville Pystynen kuitenkin uskovat, että bändi aktivoituu lähitulevaisuudessa. Kesällä Plutonium 74 siirtyy studioon uuden levyn kimppuun.

Mitä Plutonium 74:lle kuuluu?

Ylermi: “Tässä ollaan heräilemässä talviunilta, ja rauhakseen uusia biisejä tehdään. Kesällä sitten studioon, ja levyä mahdollisimman nopeasti ulos.”

Ville: “Meitä on niin monta henkeä bändissä, että on vaikeampaa saada kaikkien aikataulut kohtaamaan ja kaikki treeneihin. Mutta eiköhän se levy sieltä tule.”

Esiinnytte perjantaina Funky Elephant -festivaaleilla The Circuksessa. Millainen show on tiedossa?

Ylermi: “Aika perinteisellä Funky-kattauksella lähdetään. Rennolla meiningillä tanssittavaa musiikkia. Ei stressailla. Tehtävämme on kuitenkin tanssittaa.”

Ville: “Joo, bailusetti on tiedossa. Siitä tulee kyllä hauskaa.”

Mitä tiedätte muista siellä esiintyvistä yhtyeistä?

Ville: “Onhan siellä vaikka ketä. Jätkäjätkät, Aiyekooto, St.Rasta, Reino & The Rhinos. Me lähdetään lauantaina heti aamusta Jyrockiin Jyväskylään, joten ei kauhean myöhään ehdi jäädä fiilistelemään.”

Funky Elephantissa on mukana muitakin kymmenhenkisiä orkestereja. Mitä hyötyjä ja haittoja on soittaa isossa yhtyeessä?

Ylermi: “Haitaksi laskisin sen, että koska bändi on täynnä luovia ihmisiä, on aikataulujen yhteensovitus toisinaan vaikeaa. Kaikkia saadaan harvoin treeneihin, mutta se tuo ehkä pienen yllätysmomentin koko hommaan. Hyöty on ehdottomasti mahdollisuus työskennellä niin erilaisten, hienojen ihmisten kanssa.”

Ville: “Soundi on isolla bändillä iso, ja biisit kuulostavat mahtavilta, kun niihin saadaan vähän torvia, perkussioita ja muita mukaan.”

Ylermi: “Juu. Kun on tehnyt yksinään jonkun demobiisin ja vie sen bändille, on hienoa huomata, kuinka se kasvaa ja nousee ihan uusille tasoille. Meillä on varmaan sata tuntia äänitettyä treeninauhaa. Se on tavallaan Plutoniumin DNA, siinä on 99% nonsensea. Voisi joskus julkaista koko DNA:n, haha. Olen huomannut, että meidän bändissä yksinkertaisuus toimii parhaiten. Kun ei progeilla liikoja, pysyy aito meininki ja on varaa improvisaatioon.”

Ville: “Biisi saattaa olla ensin melkoinen progemonsteri, josta sitten lähdetään yksinkertaistamaan.”

Ylermi: “Jep, kill your darlings sopii tähän, vaikka kaksikymmentäminuuttisesta eepoksesta karsiminen voi olla välillä riipivää.”

Kuinka suuri osa kappaleistanne sitten syntyy improvisoinnilla ja kuinka suuri osa on sävelletty perinteisin keinoin?

Ylermi: “Varmaan fifty-fifty. Moni kappale on lähtenyt jonkun keksimästä riffistä treeneissä.”

Ville: “Jep, osa myös Ylermin tai mun pöytälaatikosta olevista biisin aluista.”

Olette julkaisemassa uuden albumin tänä vuonna, vai oletteko? Millainen albumi on tiedossa?

Ylermi: “Näin olisi tarkoitus. Uusi albumi on tavallaan kuin trilogian kolmas osa. Ollaan julkaistu levyjä noin viiden vuoden välein, ja nyt uudella voidaan saattaa sama teema loppuun. Tämän jälkeen on joko tauko tai heti uutta levyä tulille, vaikea sanoa. Kaikki kolme levyä [Pasilasta Kallioon 2003, Peittoalueen ulkopuolella 2008, 2013 tuleva uusi] ovat tavallaan osa jotain matkaa. Kaikissa näissä mennään koko ajan eteenpäin. Vaikka musiikillisesti ne eroavat toisistaan, on niissä sama fiilis. Joku käytti termiä ’haikeaa merellistä groovea’, haha. Tarkoituksena olisi löytää uusi ääni ja tehdä uudenlainen levy, mutta plutoniumaisuus, tämä porukka ja tunnelma yhdistävät nämä trilogiaksi.”

Julkaisitte kulttialbumin Pasilasta Kallioon kymmenen vuotta sitten. Miten olette muuttuneet kymmenessä vuodessa?

Ylermi: “Ainakin toivottavasti olemme muuttuneet.”

Ville: “Itse olen edelleen optimistinen. Olen oppinut lukuisten sivuproggisten kautta paljon uutta ja näkemään musiikkia uudella tavalla. Flow’ssa esiintyvä Sarah Kivi & Non-Orchestra on myös tavallaan meidän tuotantoa. Kuulumme Muukalaiset-tuotantoyhtiöön. Minun ja Ylermin lisäksi mukana on Joonatan Kotila.”

Plutonium 74:n musiikkia on vaikea kategorisoida. Yrittäkää.

Ville: “Se on psykedeelistä rytmimusiikkia.”

Ylermi: “Ja haikeaa merellistä groovea. Se on yhtä tavoittamaton kuin meri. Lisäksi meillä on paljon merieläimiä sanoituksissa, haha.”

Aiotte levyn teon vuoksi vetää tänä keväänä vain kaksi keikkaa, Funky Elephantissa ja Jyrock-festivaaleilla Jyväskylässä. Teistä ei muutenkaan kuule paljoa mediassa. Pysyttekö mieluummin taka-alalla, vai mistä tämä johtuu?

Ylermi: “Taka-alalla pysyminen on myös tietoinen ratkaisu. Jos meillä olisi enemmän keikkoja ja näkyvyyttä, jumitettaisiin enemmän. Nyt kuitenkin päätettiin aktivoitua kunnolla bändin kanssa, ja ehkä enemmän keikkaakin on tiedossa. Mutta liika keikkailu ei ole tuntunut omalta jutulta, eikä pysty pakottamaan olemaan jotain mitä ei ole. Ollaan kuitenkin kaveriporukasta lähtenyt bändi, eikä oikein osaa ruoskia kavereita joka treeneihin.”

Ville: “Mietittiin myös kappaleiden sovittamista pienemmälle kokoonpanolle. Voi olla, että saataisiin sitä kautta lisää keikkailumahdollisuuksia. Isolla bändillä on isot kulut, eikä meistä kukaan pystyisi näillä rahoilla elämään. Jätkäjätkät keikkailee paljon, mutta hekin sanoivat, että eihän tällä elä.”

Kertokaa vaikutteistanne.

Ville: “Suurina vaikutteina ovat olleet Herbie Hancockin Headhunter-albumi ja Leftfieldin Leftism.”

Ylermi: “Itseäni ovat inspiroineet lähinnä bändin jäsenet, olen imenyt heiltä vaikutteita. Tosin ensimmäinen artisti, joka sai minut kiinnostumaan popahtavammasta musiikista, oli Juice Leskinen. Eli Juice ja bändiläiset ja heidän vaikutteensa yhdessä.”

Mistä hämmentävä nimenne on keksitty?

Ville: “Meillä oli joskus 1995 tienoilla grungebändi, jossa oli basistina Lauri Johansson. Temppuiltiin musiikkilaitteistojen kanssa, Ylermi tuli paikalle ja tykkäsi soundeista. Päätettiin sitten perustaa bändi, ja Lauri ehdotti nimeksi heti Plutonium 74:ää.”

Ylermi: “Muistan kysyneeni, miksi Plutonium 74? ‘No kun se kuulostaa hyvältä’, hän vastasi. Se riitti meille. Lisäksi plutoniumin järjestysluku taitaa olla 94, eli läheltä liippasi, haha. Moni on kysellyt ja kuittaillut bändin nimestä, ja vaikka Lauri ei ole ollut mukana enää aikoihin, sanon kaikille aina: ‘Syyttäkää Lauria’.”

Lauloitte ennen: “Nyt juoskaa, systeemi käyttää ruoskaa”. Kuinka kantaaottava yhtye Plutonium 74 on, ja mihin se haluaa ottaa kantaa?

Y: “En miellä Plutoniumia kantaaottavaksi, enemmänkin ympäristöä tarkkailevaksi. Kantaaottavuus on kuulijan omassa korvassa, ja on minusta hienoa, jos musiikkimme koetaan oikein kantaaottavaksi. Itse enemmän kuitenkin vain tarkkailen ympäristöä, ja kirjoitan siitä, mitä näen. Minulle luontevin tapa kirjoittaa tekstejä on jättää kuulijan mielikuvitukselle tilaa. Tekstit eivät ole tarkoituksellisen epäselviä, mutta samalla vältän turhia alleviivauksia.“

Plutonium 74 keikalla:
19.4. Funky Elephant -festival, The Circus, Helsinki
20.4. Jyrock, Jyväskylä