Tykkimies Järvinen kävi viikkokausia sitten haastattelemassa debyyttilevynsä julkaissutta kotkalaista perussuomalaisedustajaa eikä saanut edes mehevää skuuppia.
Teksti: Jami Järvinen, kuva: Juha Kärkkäinen/Kanki Records
Satunnaiselle musiikinkuluttajalle Kahdeksasosa-albumi ei kerro mitään ihmeellistä. Se ei valtavasti poikkea useimmista kotimaisista rocklevytyksistä. Tuotteessa suurinta mielenkiintoa herättääkin sen tekijät. Suomen Sisun kannattamisestaan ja tiukan maahanmuuttovastaisista lausunnoistaan tunnetun perussuomalaisedustaja Juho Eerolan ja hänen kotkalaisen poliisiystävänsä luotsaama Suuri Tuntematon ei ole ylimpänä sillä listalla, josta Aseistakieltäytyjäliitto tilaa pikkujoulubändinsä.
Ennakkoluulot ovat kuitenkin pääpiirteissään turhat. Mitäpä perussuomalainen muutakaan soittaisi kuin perusrokkia? Albumin voi panna pyörimään melkein missä tahansa paikassa, eikä punavihreinkään kuulija joudu kovasti kiemurtelemaan. Pahimmin epämääräinen tunne väärän levyn kuuntelemisesta voi käväistä Bobi-biisin sankarieetoksen hehkuttaessa heimosotien marttyyrin, Hans Håkon Sivénin traagista tarinaa.
Teknisesti levy on sen kuuloinen kuin pienellä budjetilla tehdyt esikoisalbumit yleensäkin. Sanoituksellisesti biisit ovat sitä, mitä luvattiinkin: hyvin perinnetietoista suomirockia siisteine riimeineen.
Tai jospa kysytään asiasta suoraan senaattorilta itseltään.
Eduskuntatalo kohoaa Arkadianmäellä kaiken muun yläpuolelle. Se on ollut sijoillaan yli 80 vuotta. Suomen ujolla oraalla ollut demokratia oli haluttu tasavallan nuoruudessa suojata paksulla graniitilla kansainväliseltä melskeeltä. Rakennuksesta tuli uhmakas ja tyly. Yhä marraskuussa 2013 se julistaa voimaa, jota savisilta pelloilta ja kivetyiltä toreilta ponnistava kansanvalta antaa edustajilleen. Mannerheimintiellä ohi kulkevat alamaiset painavat päänsä talon fasistisen arkkitehtuurin lannistamina, yleisesti ja yhtäläisesti niin rikkaat kuin köyhät.
Pohjoisen Rautatiekadun toisella puolella uutta höyhenenkevyttä lasi- ja teräsarkkitehtuuria edustava Pikkuparlamentti ei sen sijaan pelota ketään. Tämän rakennuksen suojissa kohtaan kevään 2011 jytkyvaaleissa eduskuntaan nousseen lähihoitajan Juho Eerolan.
Erilaisista uusnatsi- ja liivijengiyhteyksistä julkisuudessa epäilty Eerola näyttää kahden kesken kohdattuna Kuusumun Profeetan keikalta paikalle eksyneeltä osapäivähipiltä eikä vähääkään julmalta äärinationalistilta, jota Hommaforumilla palvotaan ja Vasemmistonuorissa kauhistellaan. Kättelemme ja siirrymme kanttiinin puolelle. Saamme kahvit ja istumme alas piskuiseen kokoushuoneeseen.
Keskustelemme Eerolan elämänvaiheista kotkalaisena (”Mä olen itse asiassa kymiläinen. Se pakkoliitettiin Kotkaan 1977, kaksi vuotta mun syntymän jälkeen.”) kansanedustajana, baariyrittäjänä ja maahanmuuttotyöntekijänä – mutta ennen kaikkea taiteilijana.
Entinen suomensisulainen on sekoitus kyynistä valtapoliitikkoa ja innostunutta runopoikaa. Tarve ja kyky ilmaista itseä pomppaa yhä uudelleen Eerolan puheeseen. Käy ilmi, että uunituore albumi ei missään tapauksessa ole jäämässä kansanedustajan ainoaksi taideteokseksi. Eerolalla on myös vahvoja kirja-aikeita. Hän kertoo kynäilleensä novelleja ja luonnostelleensa myös ”jonkinlaista romaanintynkää”. Toistaiseksi kirjallinen tuotanto koostuu vielä lähinnä yleisönosastokirjoituksista, puheista ja muista jokaisen poliitikon välttämättömistä työkaluista.
Julkaisuajankohdasta Eerolalla on antaa vain pessimistisen arvio: kaunokirjallisten teosten aika koittaa näillä näkymin vasta lähempänä viittäkymmentä ikävuotta.
Mutta mennäänpä asiaan.
Jami Järvinen: Et ole perussuomalaisten eduskuntaryhmän ainoa artisti. Jokin aika sitten oli huhua, että Teuvo Hakkarainen aikoo levyttää.
Juho Eerola: ”Itse asiassa voin kertoa, että minulla ja Turusen Kaitsulla oli jo sanoituksia Teuvolle tehtynä. Ne piti olla jo viime vuonna, että olisi tehty juttu ennen kunnallisvaaleja. Mutta se vain kuivui yksinkertaisesti kasaan. Nyt Teuvo oli sitten jollain aivan muulla porukalla yrittänyt… Olisiko ollut Mika Sundqvist ja muutakin jengiä Eduskuntatalon ulkopuolelta, jotka olivat puuhanneet sille sitä levyä. Mutta ilmeisesti Teuvo yksinkertaisesti totesi, ettei hän vain osaa laulaa. Varmasti jos olisi yhtään osannut ja saanut levyn ulos, se olisi ollut hittilevy.”
JJ: Faneja olisi kyllä riittänyt.
JE: ”Faneja olisi riittänyt kuin Matti Nykäsellä konsanaan. Teuvo on älytön kansansuosikki. Olen muutaman kerran ollut samoissa tilaisuuksissa. Mitä kauemmaksi Kehä III:sta mennään, sitä suositummaksi sen suosio muuttuu. Jossain toritapahtumassa se on ihan yliveto. Mutta joo, onhan meidän eduskuntaryhmässä näitä. Kaikki tietää Veltto Virtasen ja hänen merkityksensä. Kike Elomaa on levyttänyt myös.”
JJ: Jussi Halla-aholla on oma bändi…
JE: ”On, on, black metalia! Ja Immosen Ollilla on myös.”
JJ: Sitä en tiennytkään.
JE: ”Joo, odotas nyt. Mikä se nimi olikaan? Perhana, en muista, YouTubesta löytyy. Nyt nimi katosi, mutta sellainen biisi niillä on kuin Vielä tänään. Se on sellaista Apulannan tyyppistä.”
Suuri tuntematon perustettiin vuonna 2003 nimellä Unknown. Nimensä bändi oli saanut siviilissä poliisina työskentelevältä kitaristi Ilari van der Steeniltä. Kun laulukieli vaihtui suomeksi, nimikin käännettiin. Pelkkä Tuntematon ei ollut jännittävän kuuloinen, joten sitä höystettiin adjektiivilla.
Kun kysyn Eerolalta yhtyeen nimen merkitystä, hän alkaa silmät loistaen kuvailla käsitettä ”suuri tuntematon” kuin lukisi näkymättömiä tarot-kortteja. Sanapari viittaa milloin kuolemaan, milloin uusiin haasteisiin, uuden aloittamiseen. Sanat ja niiden merkitykset tuntuvat olevan Eerolalle kaiken ytimessä. Siksi myös laulukieleksi vakiintui lopulta oma äidinkieli. Kansanedustajana Eerola naurahtaa tulleensa väärinymmärretyksi jo suomenkin kielellä, mutta silti se toimii luontevammin kuin englanti.
Suuri Tuntematon oli telakalla muutamia vuosia, kunnes keväällä 2012 porukka kokoontui synkissä merkeissä. Yhtyeen entinen rumpali, Kalle Suvilehto, oli – Juho Eerolan sanoin – ”saanut kutsun Dimebag Darrellin bändiin rumpaliksi Cemetery Gatesia soittamaan”. Muistotilaisuudessa bändi esitti yhden vanhoista kappaleistaan uusilla, vainajalle omistetuilla sanoilla. Esitys kuvattiin ja tuupattiin YouTubeen, jossa se keräsi siinä määrin klikkauksia, ettei bändille jäänyt omasta mielestään muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä vuosikausia puhuttuun levyntekoon.
JJ: Oliko levystä mitään valmiina aloitushetkellä vai pitikö ryhtyä biisinkirjoitustyöhön?
JE: ”Oli, oli! Päätettiinkin, että on paljon biisejä, jotka ansaitsevat päästä levylle. Meillä oli kaksi demoa, englannin- ja suomenkielinen. Paljon hyvää materiaalia oli jäänyt nauhoittamatta ja päätettiin, että ne biisit nyt nauhoitetaan. Siinä tuli yksi tai kaksikin ihan uutta biisiä, jotka ovat tällä levyllä. Bobi ja ja Sanat.”
JJ: Tässä videolohkaisulla esitetään ainakin aika perusjätkämeininkiä. Kaikki rock-elementit ovat mukana: miehiä, autoja, alkoholia…
JE: ”Kauniit naiset puuttuu.”
JJ: Se on vakava puute.
JE: ”Korjataan se seuraavalle videolle. Laitetaan sinne jotain beibejä pyörimään.”
JJ: Kappaleella pudotellaan suuria suomalaisia rock-nimiä, kuten Andy McCoy, Remu ja Pelle Miljoona. Onko se vittuilua vai kunnioitusta?
JE: ”No, jos on vittuilua, niin hyvin hyväntahtoista vittuilua. Enemmän sellaista ironian ja sarkasmin sekaista kunnianosoitusta.”
Vastaus on oikeasti pidempi, sillä Eerola ajautuu yhteen loputtomista anekdooteistaan. Hän kertoo entisestä bändistään ja kaveristaan sekä vanhojen tähtien haluttomuudesta jäädä eläkkeelle.
Musiikiltaan Suuri Tuntematon edustaa Eerolan omin sanoin ”perinteistä suomirockia vähän raskaammilla soundeilla”. Keskeisimmiksi musiikillisiksi vaikuttajikseen Eerola nimeääkin Eppu Normaalin yhtyeenä ja erityisesti bändin riveissä vaikuttaneet Martti Syrjän ja Mikko Saarelan. Heti perään hän luettelee Black Sabbathista Uriah Heepiin pitkän rivin yhtyeitä, joiden voi huomata jotenkin vaikuttaneen musiikkiinsa.
Iskelmää on tihkunut rivien väliin Eerolan sivuduunista karaokeisäntänä.
JJ: Mutta sanoituspuoli on se, joka tulee ensimmäisenä?
JE: ”Sanoittajia olen aina pitänyt vähän parempana kuin mitä tahansa basisteja. Sanoittajat ovat olevinaan älykköjä bändissä. Siihen pyritään.”
JJ: Uusi levy julkaistiin jo 1.11. ja hyvään tapaan kuuluu lähteä julkkarikiertueelle. Kuinka keikkailun voi yhdistää kansanedustajan työhön?
JE: ”Vaikea sanoa, pakko saada toimimaan. Ei meillä hirveästi ole keikkoja – ehkä tämä juttu palvelee sitä, että innokkaat keikkajärjestäjät pyytävät meitä. Jopa se on sovittu, että levyn julkistamiskeikka on vasta marraskuun 30. päivä. Se oli tarkoituksella, täytyi vielä muutamat treenit pitää. Neuvotteluita on paljon, kunhan saadaan ajat täsmäämään. Ensi vuonna on paljon keikkaa. Kansanedustajan työ on kiertämistä, miksei myös Guns N’ Edustajan.”
Keskustelemme vielä tovin Eerolan alkavan vuoden hankkeista. Joviaalin kansanmiehen kuoren alla on piilossa juonikas poliitikko eikä Rumballe heru vihjettä Eerolan eurovaaliaikeista (myöhemmin siitä on kyllä saatu tietoa). Kansanedustaja esittelee vielä hetken Pikkuparlamentin tiloja, kunnes saattelee minut ovelle tihkusateiseen syysilmaan. Hän jää työhuoneeseensa säätämään vielä toviksi kohtaloitamme. Minä ryhdyn kuuntelemaan levyä.
Kahdeksasosa-levyn julkkarikeikka järjestetään Kotkan Sam’s Pubissa 30.11.2013.