Karri Koira ja Ruudolf muistelevat 1990-luvun hiphop-skeneä (tai sen puutetta)

Karri Koiran soolodebyytti K.O.I.R.A. pamahtaa jakeluun syyskuussa. Kotimaisten hoppipäiden pitkään peräänkuuluttama debyytti olisi saattanut jäädä ilmestymättä, ellei asfalttisoturi Ruudolf olisi vetänyt koiraa hihnasta tiukoissa paikoissa.

Teksti: Hippo Taatila, kuva: Kuva: ANDREI6000

”Sanoin Karrille, että jos se ei saa sooloa aikaiseksi, se heittää elämänsä hukkaan ja piilottaa talenttinsa iäksi. Lopulta tuli se tipping point, jossa Karriin kohdistunut paine kävi niin suureksi, että jotain piti saada aikaan.”

Näin Ruudolf kuvailee K.O.I.R.A.-levyn syntyyn myötävaikuttanutta psykologista sodankäyntiä.


K.O.I.R.A. on kerännyt turkkia nahkansa ympärille ja kiiltoa hampaisiinsa kaikessa rauhassa viimeisen vuoden aikana. Soolon ensimmäinen biisi tehtiin Skypen välityksellä kesällä 2011. Haastatteluhetkellä, heinäkuun lopulla, työläs prosessi on loppumetreillään.

”Tekemistä on ollut paljon, ja levynteko on tuntunut välillä työläältä. Koko touhu on silti vieläkin siistiä. Olen tähän mennessä kuullut ekan valmiin biisin yli sata kertaa, enkä ole vieläkään kyllästynyt siihen”, Karri hehkuttaa.

Viimeisten vuosien aikana Karri on vieraillut tasaiseen tahtiin Ruudolfin biisien lisäksi esimerkiksi Kemmurun ja JVG:n levyillä. Kaksikkona Rudy ja Karri keräsivät tähänastisen Youtube-klikkausennätyksensä (1,2 miljoonaa katselua Ruudolfin omalla kanavalla) Don Omar -coverillaan Mammat riivaa.

Mammat riivaa oli vielä aika huumoriviritteinen biisi, mutta K.O.I.R.A.:lle on tulossa ihan tosimielellä tehtyjä balladeja. Niistä on turha etsiä ironiaa, ne ovat ihan oikeita rakkausslovareita”, Ruudolf paljastaa.

Albumilla tarjoillaankin suomalaista r’n’b-musiikkia täysin puhtain sydämin, vailla ironisten viiksien muodostamaa suojakenttää.

”Olemme imeneet tarpeeksi vaikutteita pystyäksemme tekemään oman kuuloista, uskottavaa suomalaista r’n’b:tä”, jatkaa Karri.

Ruudolf uskoo, että ensialbuminsa jälkeen Karri Koira tulee jatkamaan mikin varressa entistä tuotteliaampana. Sooloprojektien lisäksi Karri ja Rudy pysyvät tiukasti duona myös vastaisuudessa.

”Olemme Karrin kanssa samalla aaltopituudella, ja sellaisen tyypin kanssa on helppo tehdä musaa. Esimerkiksi kun kuulemme uusia biisejä tai sampleja, ne herättävät aina samanlaisen reaktion meissä molemmissa”, Ruudolf valaisee ja jatkaa ylistäen taistelutoverinsa työmoraalia:

”Musahommia tehdessä minulla on tapana vain pieraista jotain kasaan. Karri sen sijaan tahtoo tehdä kaiken viimeisen päälle. Niinpä tuotannolliset standardit vedetään aika korkealle, mikä on pelkästään hyvä asia meidän musiikille.”

Rudy ja Karri löivät päänsä yhteen ensi kerran vuosien 1997–98 paikkeilla, jolloin likilegendaarinen dj Henry Lee esitteli nuoret renessanssinerot toisilleen. Pian Henry Leellä, Ruudolfilla, Koiralla sekä räppäri Tono Slonolla oli jo yhteinen bändi, yhtä lailla likilegendaarinen Vähäiset äänet.

Vaikka 1990-luvun lopusta on kulunut tuskin viittätoista vuotta, oli Suomen ja Helsingin räppiskene tuolloin aivan toinen.

”Räppäreitä ei ollut vielä joka nurkassa. Ei voinut mennä Forumiin kysymään, tunteeko joku jotain räppäreitä että voitaisiin tehdä biisi. Jos jollakulla oli räppi-cd, sekin oli jo sinänsä yhdistävä tekijä, koska räppiä kuunteli niin harva”, Ruudolf muistelee.


Tuolloin räppiä saattoi kuulla Radiomafian Supersessiossa yöaikaan pari tuntia viikossa ja hiphop-vaatteita pystyi ostamaan Union Fivesta tai Kluuvin Syndicatesta.

Vuosikymmenen puolivälin paikkeilla Funkiest-levykaupan Juha muutti Kotkasta Helsinkiin ja alkoi palvella pääkaupunkiseudun hoppipäitä Urho Kekkosen kadulla, Tavastian naapurissa.

”Piirit olivat aika pienet. Jos joku räppäsi tai teki hyviä biittejä, kaikki tiesivät aika nopeasti, kenestä puhuttiin,” muistelee Karri.

”Joskus kasiluokkalaisena olin dösässä Wu-Tang-huppari päällä, kun joku vanhempi tyyppi tuli kysymään, kuka on suosikkijäseneni Wu-Tangista. Teki mieli sanoo että Ghostface, mutta Matti Pentikäinen (MattiP, Ceebrolistics, Teeth) oli sanonut, että Method Man on kovempi. Niinpä vastasin niin. Tärkeintä oli kuitenkin se, että joku ylipäätään tunnisti Wu-Tangin”, Ruudolf fiilistelee.

1990-luku on paistanut Karrin ja Ruudolfin musiikista läpi niin kauan kuin duo on musisoinut yhdessä tai soolona. Aikakausi kuuluu vahvana myös K.O.I.R.A.-albumilla. Syy siihen on selkeä.

”Me olimme nuoria ysärillä. Kaikki sen ajan musat, leffat, vaatteet ja muut kuuluvat siihen katalogiin, mistä itse ammennamme. Kun nykyään kuulen joitain sen ajan hittejä, joista en silloin hirveästi välittänyt, ajattelen, että ’onpas törkeän hyvä’”, jatkaa Karri hymyillen.

”Tämä on tällaista sykliä, mitä varmaan kaikki sukupolvet kiertävät vuorotellen läpi.”

Haastattelu on julkaistu Rumbassa 8/12.