Eino Leinon tekstit ovat inspiroineet muitakin muusikoita kuin Toivo Kuulaa ja Vesa-Matti Loiria. Kotimaisen metallin tekijämiehistä koostuva Kuolemanlaakso osoittaa Leinon hengen taipuvan myös 2010-luvun raskaampaan soundiin.
Teksti: Lasse Auranne, kuva: Kuolemanlaakso
Kuolemanlaakso on uusi tulokas Suomen metallikartalla, mutta yhtyeen muusikot eivät ole mitään tulokkaita. Kuolemanlaaksosta löytyy soittajia muun muassa Chaosweaverista ja Swallow the Sunista.
Kuolemanlaakso soittaa raskassoutuista, death-henkisen doomin sukuista musiikkia ja ammentaa inspiraationsa Eino Leinon tuotannosta. Yhtyeen säveltaide on melankolista, tuskaista ja hyvin suomalaista.
Istumme bändin kitaristin Koutan (Chaosweaver, ex-Verjnuarmu) ja lauluista vastaavan Kotamäen (Swallow the Sun) kanssa oluella. Kouta kertaa bändin syntyhistoriaa.
”Bändi lähti kitaristi Laakson (Chaosweaverin Max Power) ideasta. Olimme tekemässä Chaosweaverin toista levyä, ja Laakso tylsistyi siihen, että nukuimme pitkään tai pelasimme pleikkaa. Laakso päätti äänittää omia biisejään. Minä kuulin niitä ja halusin pistää bändin pystyyn, kun ne kuulostivat niin helvetin hyviltä.”
Kotamäki jatkaa lakonisesti:
”Minä lähdin mukaan kännissä baarista. Teillä taisi olla jo pohjat valmiina, kun sinä kysäisit meikäläistä tuolta naapurikapakasta mukaan. Sitä tulee humalapäissään aina lupauduttua kaikenlaiseen. Mutta eipä ole tarvinnut kauheasti katua, ainakaan vielä.”
Soittajien taustoista johtuen vaikuttaa hieman epäselvältä, onko Kuolemanlaakso sivuprojekti vai oikea bändi – Swallow the Sun kun on tahollaan varsin aktiivinen yhtye. Koutan mielestä kokoonpano on ehdottomasti bändi.
”Ei sitä tarvitse edes miettiä. Itselleni on ollut upeaa mennä treenikselle parin oluen kanssa ja soitella. En ole tottunut sellaiseen, ja se on hienoa. Emme me Chaosweaverin kanssa juuri treenaa.”
Kahden bändin yhteensovittaminen ei ole Kotamäellekään ongelma.
”Aikatauluttamisesta tässä vain on kyse. Tuuliajolla kun ollaan kaikki, niin asiat aina järjestyvät.”
Metallimusiikin ja suomalaisen sielunmaiseman yhteensovittamisessa on pitkät perinteet, ja Kuolemanlaakso soljahtaa jatkumoon omalle paikalleen. Bändin yhteydessä on mainittu usein Celtic Frostin seuraaja Triptykon ja kotimainen Ajattara.
”Triptykon taitaa olla Laakson juttu. Itse en ole kuullut yhtyeen levyä edes kokonaan, mutta on siellä ehkä jotain samankaltaisuutta. Enemmän näen yhteyttä esimerkiksi vanhaan Amorphisiin. Mutta kyllä tämä ihan oma juttunsa on”, Kouta pohdiskelee.
”Ajattaraan meitä verrataan, koska laulamme suomeksi ja soitamme särökitaraa. Tai Kotiteollisuuteen. Mutta kolmen viimeisimmän Kotiteollisuus-levyn kuunteleminen voi olla paljon raskaampi ja musertavampi kokemus kuin meidän levymme”, toteaa Kotamäki.
Levyn tekstit ovat Laakson käsialaa, ja niiden muotokieli kumpuaa Eino Leinon runoista. Kuolemanlaakson teemat vievät perinteisen angstisen suomalaisuuden ytimeen. Onko myös laulaja suomalaisen runouden ystävä?
”En tiedä runoudesta oikein mitään. Tämän myötä olen tutustunut Eino Leinon tuotantoon, ja onhan se helvetin synkkää tekstiä. Olen ylpeä suomalaisuudestani. On järveä ja metsää, ja talvella vituttaa. Se on hienoa”, Kotamäki innostuu.
”Tuntuu, ettei sitä arvosteta. Jos joku sanoo, että on ylpeä suomalaisuudestaan, niin se särähtää korvaan”, laulaja heittää väliin.
Kotamäki jatkaa:
”Heti ollaan sanomassa natsiksi. Suomessa voi onneksi mennä baariin ilman, että joku tulee sönköttämään. Toista se on Amerikassa, siellä kyllä jaksetaan lässyttää.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 12/12.