Mikä ihmeen Hullu Ukko ja Kotiteollisuus? – Hynynen neuvoo kiertämään yhtyeen hämärän kulttilevyn kaukaa

Ville Juurikkala

Tasan 20 vuotta sitten tehtiin Headline-studiolla kotimaista rock-historiaa. Silloin nimittäin äänitettiin Kotiteollisuuden esikoisalbumia. Emmekä tarkoita nyt myöhemmin ilmestynyttä Aamenta (1998), jonka suurin osa mieltää yhtyeen debyytiksi. Tarkoitamme kulttilevyä nimeltä Hullu Ukko ja Kotiteollisuus.

Albumia painettiin vain muutama sata kappaletta, minkä vuoksi se on jäänyt monelta Kotiteollisuuden ystävältä kuulematta. Asiaa ei ole auttanut, että yhtyellä itsellään ei ole vuosien varrella ollut mitään hyvää sanottavaa levystä – eikä ole vieläkään.

”En ole edelleenkään uskaltanut kuunnella sitä,” kommentoi Jouni Hynynen. ”Viimeksi kuuntelin pätkiä levyltä joskus vuonna 2007, kun kasasin meidän ensimmäistä Murheen Mailla -kokoelmalevyä. Ei se mikään mieltä ylentävä kokemus ollut, mutta huumorilla sen jotenkin sain kahlattua läpi.”

Yhtyeen myöhemmästä tuotannosta selvästi poikkeava Hullu Ukko ja Kotiteollisuus -levy äänitettiin pätkissä talven 1995-96 aikana, ja julkaistiin elokuussa 1996. Vuonna 1996 yhtyeessä soitti nykyisten jäsenten Jari Sinkkosen ja Janne Hongiston lisäksi vielä kitaristi Aki Virtanen, ja äänittäjänä toimi -kitaristi Jani Viitanen. Hynynen kuvailee sessioita hyvin sekaviksi.

”Tehtiin levyä kun Jani ei ollut Yön kanssa keikoilla. Silloin se vielä soitti siinä, myöhemmin se tuli järkiinsä,” Hynynen muistelee.

”Meillä oli aivan liikaa materiaalia, eikä aloitteleva bändi osannut silloin vielä tehdä karsintaa, kaikki piti äänittää. Liian iso urakka nuorille, kaksvitosille jätkille. Bändikemiakin oli vähän hakusessa. Minä, Sinkkonen ja Hongisto pidettiin toki, kuten edelleen, tiukasti yhtä, mutta silloinen kitaristimme ei oikein sopinut porukkaan.”

Kappaleita vain 36-minuuttiselle levylle kertyi peräti 14, joista kolme julkaistiin erillisellä Noitavasara-promosinglellä. Vaikka yhtye ei ollut edes tuolloin levyyn kovin tyytyväinen, olivat esikoisen äänitykset kuitenkin opettavainen kokemus. Hynynen mainitsee oppineensa levyn teosta ainakin viisi asiaa:

1) Älä pidä bändissä jätkiä, jotka eivät siihen kuulu.
2) Älä tee liikaa biisejä yhtä levyä varten.
3) Karsi, yhdistele, mieti.
4) Jos biisi tuntuu paskalle, se on sitä. Roskiin vaan, kill your darlings!
5) Miksi ylipäätään tehdä paskoja levyjä? Tee mieluummin hyviä!

Kotiteollisuus keikkailee keväällä ahkerasti, mutta Hullu Ukko ja Kotiteollisuus -levyn juhlavuotta yhtye ei tule erityisesti muistamaan.

”Ei ainakaan missään iloisissa merkeissä,” Hynynen lisää. ”Eiköhän me olla asiasta hyvinkin hissukseen. Tosin mielessä on käynyt, että tekisi siitä ja meidän ensimmäisistä demoista jonkun kokoelman keikoilla myytäväksi, mutta kassellaan nyt.”

”Olen kyllä kuullut, että joku on maksanut jossain vitun Huuto.netissä Hullu Ukko -levystä 300 euroa, pitäähän tuollainen riisto saada jotenkin loppumaan. Käsittääkseni sitä ei painettukaan kuin 300 kappaletta, joten onhan se harvinainen, mutta silti.”

Niille yhtyeen faneille, jotka eivät ole levyä kuulleet, Hynysellä on suorat terveiset:

”Kiertäkää kaukaa, säästytte pettymyksiltä. Mutta jos haluatte kuulla kuinka bändi voi kehittyä, niin opetusmielessä sen voi tsekata.”