Ovatko tähtiesiintyjien palkkiot nousseet jo tähtitieteellisiin lukemiin? Musiikkifestivaalien järjestäjät kertovat

03.06.2015

Festivaalien artistikiinnityksiä on julkistetty kilpaa pitkin kevättä. Provinssin ja saksalaisen FKP Scorpion yhteistyö tuo Musen, Faith No Moren ja Calvin Harrisin kaltaiset supertähdet samalle festivaalille. Weekendissä lineup koostuu modernin popin huippunimistä.

Samaan aikaan artistien hintapyynnöt kasvavat eikä festivaalien kapasiteetti ole riittää, lipun hintaa kun ei voida nostaa loputtomiin. Rumba tiedusteli muutamilta suomalaisilta festivaalijärjestäjiltä, missä mennään.

Artikkelin lyhennetty versio on julkaistu Rumbassa 3/15.

Mikä on suunta tähtiartistien palkkiopolitiikassa? Ovatko palkkiot kasvamassa entisestään?

Sami Rumpunen, Provinssi: “Palkkiotaso on kasvussa ja heijastuu varsinkin aivan ylimmän pääesiintyjätason palkkioissa.”

Panu Hattunen, Ilosaarirock: “Paineella nostetaan myös keskisuurten artistien hintoja. Olen unelmoinut, että milloin se kupla tavallaan puhkeaa ja nousu rauhoittuu. Valitettavasti sitä en ole huomannut. Ero on huima seitsemän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Hinnat ovat jo niin korkeita, että luulisi, etteivät ne enää nouse, mutta nousevat ne silti. Bändin palkkio voi menestyksekkään vuoden aikana nousta todella paljon.”

Juhani Merimaa, Ruisrock: “Kyllä, palkkiot ovat edelleen nousussa.”

Tuomas Kallio, Flow: “Varmasti kasvavat niin paljon kuin vain ikinä voivat.”

Sami Vepsäläinen, Weekend: “Hinnat riippuvat kilpailutilanteesta ja sen kiristymisestä. Sinänsä artistien hintapyynnöt eivät ole kasvaneet, mutta esimerkiksi dj-artistien ja bändien hintaerot ovat kaventuneet.”

Ovatko hintapyynnöt kohtuuttomuutta vai välttämätön seuraus alan muutoksista? Mitkä muutokset ovat erityisesti tähän vaikuttaneet?

Sami Rumpunen, Provinssi: “Kilpailu ei ole kiristynyt vain Euroopassa. Yhdysvaltain festivaalikesän voimakas kasvu näkyy yhä voimakkaammin kansainvälisillä artistimarkkinoilla.”

Panu Hattunen, Ilosaarirock: “Levymyynti on laskenut, ja jostain se raha on otettava. Lisäksi artistien tuotannot, eli ihmismäärät ja laitteistot, ovat kasvaneet hyvin paljon. Artistit kilpailevat, kuka tekee suurimman spektaakkelin. Enää ei tulla kitaran ja vahvistimen kanssa lavalle. Artistipalkkio ei ole ainoa kulu, pitää olla videoscreeniä ja kaikkea.“

“On ehkä syntynyt trendi ja kilpailu ison show’n tekemisestä. Mitä isompia keikkoja tehdään, sitä enemmän yleisön vaatimukset kasvavat. Tämä on genrekohtaista, esimerkiksi hyviä rock-keikkoja on jatkuvasti ilman videoita, mutta konemusapuolella show’n visuaalisuus on erittäin tärkeää. Kilpailuasetelma on ihan tervettä, mutta kustannuksissa pitäisi mennä järjen rajoissa. Keikka on järjestäjälle aina suuri riski. Kukaan ei voi taata, että artisti on niin arvokas kuin hän itse hinnoittelee. Suomi on pieni markkina-alue ja toivoisin, että se ymmärrettäisiin.”

Juhani Merimaa, Ruisrock: “Tässä bisneksessä markkinoiden sietokykyä testataan jatkuvasti. Jo nyt ollaan tilanteessa, jossa kaikki keikat eivät myy. Hinnat asettuvat vasta, kun markkinoilta ei löydy enää riskinottajia. Tällaista ei ole näköpiirissä.”

Sami Vepsäläinen, Weekend: “Festivaalipromoottorin tehtävä on arvioida, minkä verran artisteista on varaa maksaa, jotta tapahtuma on kannattava. Kilpailu on runsasta.”

Odottavatko festivaalikävijät isoja artisteja ilman realiteettien tajua?

Sami Rumpunen, Provinssi: “Asiakkaiden realiteettitaju on nykyään todellisempi kuin kymmenen vuotta sitten. Heillä on tietysti oikeus vaatia parasta mahdollista sisältöä lipuilleen, ja festareiden tehtävä on vastata huutoon parhaalla mahdollisella tavalla.”

Panu Huttunen, Ilosaarirock: “En syyttäisi tästä kävijöitä. Totta kai ihmisillä on tietyt odotukset. Keikat ovat todella tärkeä osa, mutta festivaalien kuuluu olla myös kokemus ja elämys – monen uuden festivaalin kannattaisi muistaa tämä. Täytyy olla toimivat palvelut ja hyvä fiilis. Jos asiat tehdään hyvin ja luotetaan yleisöön ja itseensä, eivät ihmiset hylkää festivaalia, vaikka pääesiintyjä ei olisi aina valtava.”

Juhani Merimaa, Ruisrock: “Festari voi olla yleisölle kiinnostava ja onnistunut ilman isoja artisteja. Sen sijaan jos festari totuttaa yleisön mega-artisteihin, se on kuin huume. Se koukuttaa, ja siitä koukusta on vaikea päästä eroon.”

Tuomas Kallio, Flow: “Varmaan suuret perusfestarit, varsinkin isoilla markkinoilla, tarvitsevat lähes stadionkokoisia akteja. Flow on tavallaan vähän eri alalla.”

Sami Vepsäläinen, Weekend: “Joskus tuntuu kyllä siltä. On mahdotonta saada kaikki maailman huippunimet edes yhdestä genrestä samalle festivaalille, kun artisteille on kysyntää useassa maassa. Myös festivaalibudjetissa tulee raja lopulta vastaan.”

Onko raha ainoa keino houkutella ulkomaisia tähtiartisteja Suomeen? Onko muita houkuttimia?

Sami Rumpunen, Provinssi: “Oleellista on istua oikeassa routing-ikkunassa, keskustella aktiivisesti kansainvälisessä verkostossa ja reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Suurilla suomalaisfestareilla on hyvä maine klassisina festarirundien esiintymispaikkoina, ehkä sekin vaikuttaa.”

Panu Hattunen, Ilosaarirock: “Rahan lisäksi vaikuttavat aikataulut ja periodi, eli miten bändi sattuu keikkailemaan Suomen lähistöllä. Artistille olisi tehtävä tänne tuleminen mahdollisimman helpoksi, eli toimiva logistiikka. Toivomme myös arvojemme vetoavan artistiin.

Kun vuonna 2010 saimme Faith No Moren, ajattelimme aluksi, että peli on menetetty huonon reitityksen vuoksi. Mike Patton oli ollut täällä kaksi vuotta aiemmin toisen projektinsa kanssa, ja hän todella viihtyi. Kävimme mökillä saunomassa. Hän kuuli keikkamahdollisuudesta tänne ja halusi saapua uudestaan. Ainakin itse haluan uskoa tämän vaikuttaneen. Kun Faith No More saapui, kävimme taas saunomassa. Pattonilla on kotonaan sauna, hän on kuulemma saunafani.”

Juhani Merimaa, Ruisrock: “Raha merkitsee paljon. Toisaalta jos tapahtuma on supermenestynyt monella mittarilla, niin useat haluavat olla menestyksessä mukana.”

Tuomas Kallio, Flow: “Meillä on erittäin hyvä maine kansainvälisesti ja toimiva pohjoismainen yhteistyö. Artistit haluavat tulla Flow’hun esiintymään. Saamme vuosi toisensa jälkeen lineupin, jota erityisesti Britanniassa ihmetellään. Että miten tällainen on Pohjoismaassa edes mahdollista.”

Sami Vepsäläinen, Weekend: “Myös tapahtuman kohdeyleisöllä ja brändillä on suuri merkitys.”

Provinssin ja FKP Scorpion yhteistyö tuo Musen, Faith No Moren ja Calvin Harrisin kaltaiset jätit festivaaleille samana vuonna. Onko kansainvälinen yhteistyö lääke tämän kokoluokan artistien saamiseen?

Sami Rumpunen, Provinssi: “Se on monilta osin ratkaisevaa nykypäivänä nimenomaan kansainvälisten pääesiintyjien houkuttelussa.”

Panu Huttunen, Ilosaarirock: “Erittäin tärkeää. Kansainvälistä yhteistyötä on muutakin kuin toiminta monikansallisten yhtiöiden kautta. Teemme yhteistyötä ulkomaisten, samaan aikaan järjestettävien independent-festivaalien kanssa esimerkiksi Norjassa ja Latviassa, jolloin voimme tarjota kolme keikkaa kerralla. Olemme lähes viikoittain yhteydessä.”

Juhani Merimaa, Ruisrock: “Tärkeä elementti. FKP Scorpio pystyy tarjoamaan kolme keikkaa samaan viikonloppuun: yhden Ruotsissa, yhden Tanskassa ja yhden Suomessa. Se luo bändin näkökulmasta kiinnostavan kokonaisuuden kiertueen kannalta. Vastaavaa voi tehdä myös ilman isoa kansainvälistä organisaatiota. Flow on kiinteässä yhteistyössä kahden pohjoismaisen festarin kanssa ilman yhteistä omistusta. Myös Ruisrockilla on omat verkostonsa.”

Tuomas Kallio, Flow: “EDM-skenen kanssa on helpompaa, kun ‘usb-tikku taskuun ja keikalle’ -artistit voivat tehdä useamman keikan eri maassa samana päivänä. Heillä raha varmaan ratkaisee. Isoille rokkibändeille kiertueiden kansainvälinen koordinointi on välttämätöntä ison laitteistomäärän vuoksi.”

Sami Vepsäläinen, Weekend: “Yhteistyö auttaa, mutta myös festivaalibrändillä ja tapahtuman historialla on merkitystä. Luonnollisesti myös tarjottu palkkio vaikuttaa asiaan.”

Minkälaisia palkkiosummat ovat? Kuinka iso osa tähtiartistin palkkio on budjetista?

Sami Rumpunen, Provinssi: “Maailmalla pääesiintyjien palkkiot liikkuvat miljoonissa euroissa, Suomessa ehkä sadoissatuhansissa. Provinssissa on ensi kesänä noin 100 esiintyjää, joista yli 30 on ulkomaisia. Ohjelmabudjetti ei siis ole niin pääesiintyjäkeskittynyt kuin voisi luulla.”

Panu Huttunen, Ilosaarirock: “Sopimusasiat ovat salassapitovelvollisuuden alla. Vaihtelee hirveästi liittyen periodeihin, esimerkiksi jos olemme artistin Venäjän-keikan matkan varrella. Bändi voidaan myös haluta ostaa one-offina, eli vaikka he eivät ole keikkailemassa sillä hetkellä. Festivaalibudjetista ohjelmiin menee noin puolet. Meillä voi olla 50–60 artistia, jolloin ero on huima vaikkapa tapahtumaan, missä on Metallica ja neljä pienempää bändiä. En ymmärrä lainkaan, että tällaisia sanotaan nykyään festivaaleiksi. Festivaalin määritelmään liittyy elämys ja kokemus. Kokonaisvaltainen juttu, ei vain yhden ison bändin keikka ja jotain muuta kivaa ympärillä.”

Sami Vepsäläinen, Weekend: “Palkkiot ovat artistikohtaisia ja vaihtelevat muutamasta tuhannesta eurosta miljoonaan asti. Palkkioiden lisäksi artistien kuljetukset, matkakustannukset sekä majoitus koituvat usein festivaalin kustannettavaksi. Meillä noin puolet budjetista menee festivaalin muuhun tuotantoon.”

Flow ja Weekend laajentuivat ulkomaille. Voiko ulkomaille laajentuminen tuoda isoja nimiä myös tänne, vai ovatko näiden buukkaukset erillisiä toisistaan?

Tuomas Kallio, Flow: “Alusta asti ollaan haluttu luoda kansainvälinen kulttuuribrändi, joka ei sitoudu minkään tietyn maan markkinoille sisällöllisesti – Flow’n voisi järjestää siellä, missä on kysyntää. Viemme Flow’n arvot ja toimintatavat uudelle alueelle, missä kehitämme sitä paikallisten kanssa. Isoista esiintyjänimistä Flow’ssa ei olla kovin huolissaan. Niitä voidaan tilaisuuden tullen buukata, mutta emme ole promoottoribisneksessä vaan luomassa elämyksiä.”

Sami Vepsäläinen, Weekend: “Ulkomaille laajentuminen edistää myös festivaalibrändin tunnettavuutta, mikä voi lisätä alkuperäisen festivaalin kiinnostusta artistin silmissä. Artistit ottavat mielellään useampia tarjouksia kerralla, jolloin kilpailuasetelma yksittäisiin festareihin nähden on parempi.”

Lisää luettavaa