Perttu Häkkinen, Tähtiportti ja poikarakkauden maaginen ilmentymä

Helsingin Ääniwalli-klubilla juhlitaan tänään Perttu Häkkisen Valonkantajat-kirjan julkaisua. Paikalla esiintyy "toista ja todennäköisesti viimeistä" kertaa Häkkisen yhtye Tähtiportti, jonka Studiossa-haastattelu ilmestyi Rumbassa 1/15. Julkaisemme juhlan kunniaksi artikkelin myös verkkomuodossa.

11.04.2015

”En oikeastaan tiedä, onko tämä bändi, vai olenko vain pelinappula taideteoksessa”, Perttu Häkkinen mietiskelee ääneen. Istumme Suomenlinnan lautalla vastakkain. Määränpäänämme on Haistakaa 2.0 -studio, joka on ollut viime syksystä saakka Tähtiportin henkinen koti.

Häkkinen, myös Randy Barracudana ja Imatran voimasta tunnettu muusikko, johdattaa meidät perille studiolle. Paikalla ovat jo Ilari Larjosto, Jessen riveissä Stiletti-Anana operoiva syntetisaattorimaestro ja tuottaja sekä Sami Hynninen, Reverend Bizarressa tuomiota Albert Witchfinderina julistanut basisti-laulaja.

Kaksikko on saanut nauhoitettua Yölepakot-nimisen kappaleen, ja tunnelma on välittömän vapautunut. Kuuntelemme teoksen, joka vie Tähtiporttia vielä helmikuussa ilmestynyttä debyyttilevyä syvemmille vesille teatraalisine ja pintaan miksattuine vuosikymmenten takaisine tangolauluineen.

Tähtiportin nimen isä on Mikko Viljakainen. Tähtiportin neljäs jäsen, paremmin Vilunki 3000 -nimellä tunnettu lukemattomien liemien mies on nyt kuitenkin keikkareissulla.

”Vilunki heitti soolona ambient-synakeikkoja tällä nimellä”, Larjosto kertoo.

”Kun tehtiin kahdestaan ensimmäinen doom-teknobiisi, niin mietittiin heti että Sami sopisi hyvin tähän.”

”Sanoin Vilungille, että ei taida onnistua. Se musa, jätkien taustat tietäen, tuntui liian isolta haasteelta”, Hynninen pudistelee päätään.

”Aloin kuitenkin miettiä asiaa ja teksti syntyikin ihan tuosta vain.”

Skeptisyydestään huomilmatta Hynninen oli tyytyväinen lopputulokseen ja seuraavan singlen sessiot olivat helpommat.

”Minut oli diagnosoitu kliinisesti loppuunpalaneeksi. Olin ollut kaksi vuotta sellaisessa kondiksessa, että kädet vain tärisivät. Tähtiportissa oloni alkoi parantua. Olin kerrankin bändissä, jonka jäseniä voin kunnioittaa ja luottaa siihen, että jokainen hoitaa oman alueensa.”

Perttu Häkkinen puolestaan värvättiin mukaan ensimmäiselle ja toistaiseksi ainoalle Tähtiportin keikalle, vuoden 2013 Supermassive-festivaalille.

”Tarvitsimme Pertun osaamista keikalla. Sen jälkeen hän on ollut aina messissä”, Larjosto kertoo.

Tähtiportin albumilta julkaistiin tammikuussa Poikarakkaus-musiikkivideo. Filosofi Esa Saarisen tekemän kappaleen uudisversion tausta oli Häkkisen käsialaa, mutta Hynniselle laina tuntuu merkitsevän eniten.

”Minulle oli jo 1980-luvulla päivänselvää, että heti kun voin laulaa tämän biisin, niin laulan sen. Nyt se hetki viimein tuli”, Hynninen juhlistaa.

”En missään nimessä koe, että Tähtiportti on agendani ajamisen väline, mutta Poikarakkauden julkaisu on nimenomaan poliittinen statement.”

Mutta eikö homoista laulamista voi pitää opportunistisena trendien perässä juoksemisena?

”Mielestäni homoystävällistä kulttuuria koettiin viitisen vuotta sitten. Nyt on palattu kivikautiseen homovihaan. Olen kotoisin Lohjalta, jossa homofobia on trendikästä ja perussuomalainen kaanon on vallitseva”, Hynninen perustelee.

”Ymmärrän usein perussuomalaisia ja radikaalitraditionalisteja massakulttuurin eli homogeenisyyden kritisoijina. Mutta jos joku on länsimaisen kulttuurin ytimessä, se on homostelu”, Häkkinen julistaa.

Platon, jota voi pitää yhtenä tärkeimmistä länsimaisista ajattelijoista, sanoi, ettei miehen pidä sotkeutua naiseen ennen 33. ikävuottaan”, hän jatkaa.

”Tähtiportti on poikarakkauden maaginen ilmentymä”, Häkkinen summaa lopulta.

Muut esikoisalbumin pohjat ovat Larjoston ja Viljakaisen käsialaa. Larjosto on Häkkisen mukaan selkeä tuottaja, Vilunki omaa sisällöllisesti vahvan näkemyksen. He ovat työstäneet sävellyksiä yksin ja kaksin studiossa, jonka varustelutasoon Larjosto lukee vain kourallisen suomalaisstudioita yltävän.

Vaikka Larjosto on nykytilaan tyytyväinen, elektronisen musiikin studio ei ole koskaan valmis. Aina löytyy korjattavaa ja päivitettävää. Hynninen painottaa, että studioon ei tulla syömään voileipiä ja istuskelemaan. Suomenlinnassa työskennellään sisään–ulos-mentaliteetilla.

Oma studio tarkoittaa kuitenkin sitä, että studioaikaa on niin paljon kuin omaa aikaa. Voisiko Tähtiporttia olla ilman omaa studiota?

”Voisi varmaan, mutta aika paljon käppäisempänä”, Larjosto vastaa.

”Haistakaa 2.0:ssa on analogistudion edut ja haitat. Täällä pystyy tekemään musiikkia, josta idioottikin ymmärtää, ettei sitä ole tehty kotitietokoneella. Tähtiportin kanssa ei myöskään tule turhia iltoja studiolla. Käytämme asioiden miettimiseen niin paljon aikaa, että ajatusten toteuttaminen ja tekeminen on ilmeistä ja nopeaa.”

”Päästään jälleen magian maailmaan”, Häkkinen jatkaa.

”Tärkein juttu Tähtiportissa on se, miten meidän ajatuksemme resonoi. Meitä on neljä, jokaiselle ilmansuunnalle yksi. Jos joku kusee, niin perusta romuttuu”, Häkkinen filosofoi.

”Tuosta päästään John Deen magiaan, joka perustuu neljälle vartiotornille. Meillä on balanssi sellaisella tasolla, että se aiheuttaa yliluonnollisia fiiliksiä. Siitä ei tosin voida puhua sen enempää, ettei se banalisoidu”, Hynninen lopettaa.

”Tähtiportti on portti astraalitasolle”, Häkkinen vaihtaa aihetta.

”Ja se liittyy pyramideihin”, Hynninen nappaa kiinni.

”Nehän eivät ole hautakammioita, vaan – niin kuin tiedät – antenneja. Pyramidien voima on todellinen, ja niistä puuttuva kärki on se intergalaktisen sodan väline. Se kärki on sielujen vortex”, Hynninen innostuu.

”Oikean okkultistisen kolmion kärki on tyhjä. Jos se on suljettu, sielut ovat kammiossa”, Häkkinen jatkaa.

”Niin kuin suurimmalla osalla Suomea. Kulttuuri on kuollut”, Hynninen manaa.

”Eikä musiikki ole tärkeää kuin meille. Musiikilla ei ole mitään väliä”, Häkkinen laukoo.

”Vetääkö mielen synkäksi?” Hynninen kysyy.

Ainakin pelokkaaksi, sillä Larjosto on tallentanut nauhalle kaikupaluun lisäksi askelia, joista kukaan paikallaolijoista ei ole vastuussa. Joku studion tiloissa 100 vuotta sitten teloitetuista sieluista tömistelee.

Suomenlinnan lautalla takaisin päin toimittaja joutuu miettimään, onko joutunut taideteoksen pelinappulaksi.

Lisää luettavaa