Reino Nordin puhuu suoraan hiphopista ja suomireggaesta – ”Yleensä räpissä vain lässytetään itsestä eikä draaman kaarta löydy”

Monsp

Saapastelen Reino Nordinin ja Henrik Suhosen eli dj Herkuleksen kanssa pitkin Punavuorta. Etsimme haastattelupaikkaa, kunnes vapaa tila löytyy lopulta designkauppa-kahvilasta.

Suomen reggaepiireissä ja Komposti Sound Systemissä kannuksensa ansainneen kaksikon uusi levy Bongo Rock julkaistaan pian, joten promosäätö on päällä.

Aluksi Bongo Rock -nimellä keikkaillut duo piti ravintola Siltasessa sound system -henkistä klubia, mutta kyllästyi nimisekaannuksiin, jotka johtivat ”Reino Bongo, Nordin & Bongo Hercules” -tyyppisiin tilanteisiin. Lopulta albumi julkaistaan Reinon soololevynä. Mies tunnetaan myös nimellä Bongo Reino.

”Tämä oli myös tuotannollinen ratkaisu. Maakunnissa tiedetään vain Reino Nordin”, Nordin kiteyttää.

Solistin aiempi bändi Reino and the Rhinos pysyi orgaanisessa soundissa, mutta Bongo Rock pörisee, sähisee ja wooppaa.

“Levy on matka lovers reggaesta kasari-dancehallin kautta moderniin klubimusaan. Sähköisen suunnan lisäksi seassa on oldies-reggaebiisejä sekä Junnu Vainio -coveria”, Nordin tiivistää.

“Elektronisia biittejä on tehty jo vuosia, mutta tämä on eka levy, jolle ne sopivat”, Suhonen muistuttaa.

Uutta on myös rap. Levyllä vierailevat Jodarok, Kube, Stepa, Paperi T ja JV. Se on ristiriitaista, sillä kaksikon näkemys suomiräpistä ei sisällä ylistyksiä.

“Ei suomirap kauhean kaksista ole verrattuna muuhun suomimusaan. Sen suosio ja musikaalisuus ei ole yksissä. En myöskään näe Cheekissä mitään räppiä”, Suhonen lataa.

”Minä en juuri kuuntele räppiä. Levyllä testattiin, jaksetaanko kuulla räppiä jopa kaksi verseä. Snoop Dogg iskee, mutta yleensä räpissä vain lässytetään itsestä eikä draaman kaarta löydy”, Nordin jatkaa.

“Levyllämme on onneksi suomirapin parhaat tekijät. Moni lyriikka toimii vain rapin kautta, tosin itse pysyisin räpätessäkin jossain sävelessä. Minä voisin tehdä Drakea, mutta Henkka ei suostu, hah.”

Drakesta on pitkä matka Reinon ja Henrikin alkusumuihin. Parivaljakko oli suomireggaen alkupisteessä, kun Soul Captain Band kohisi ja Jukka Poika lupasi “savuttaa vielä eläkkeelläkin”.

“Olin joskus tosi reggaepäissäni, vaikka aina on ollut kaikkea muutakin. Tuolloin suomalaiselle pajautusreggaelle oli valtava kysyntä: julkaisin Jukka Pojan Täyteen-biisin, ja levyt vietiin käsistä. Pinnan alla eli iso reggaeskene. Silloin tuli ladattua täysin täyteen”, Suhonen muistelee.

“Komposti Sound oli reggaen Fintelligens, kellareiden kasvatit”, Reino lisää höröttäen.

“Nyt suomireggae on kuin aidon reggaen ja Nuuskamuikkusen yhdistelmää, jossa lauletaan tsemppauksesta ja ollaan pöhnässä. Reggae ei enää tarkoita mitään, siitä on tullut mainstream-musiikkia. Robin ja Isac Elliot tekevät jo jotain vitun reggaejuttuja”, Nordin lataa.

Reggaetausta näkyy: Babylonia on vastustettava, joten vuodatusta isoista levy-yhtiöistä, mainstream-artisteista ja byrokratiasta riittää. Ainoastaan Bongo Rockin julkaisija Monsp saa Reinolta kiitosta.

“Isolle levy-yhtiölle meneminen on sellaista lutkutusta. Saa moneen kertaan todistaa olevansa oikeassa saadakseen visionsa läpi, ja jos menee läpi, saat siitä kolme prosenttia”.

“Kärjistetysti näin”, Suhonen kuittaa ja jatkaa:

“Meille tarjottiin isoa diiliä, mutta levy oli jo liian pitkällä. Levymaailman murros on johtanut streamausriippuvuuteen ja musiikki myydään single edellä, albumikokonaisuuksien ja äänitemyynnin kustannuksella. Sata vuotta pystyssä ollut fyysisten levyjen kauppa kuolee pois, älytöntä.”

“Tosin me lähdetään nyt painattamaan bändipaitoja itse”, Reino huokaa.

“Ei ole isoa labelia markkinointiavuksi, joten ostoskeskuksen seinälle ei saada isoa plakaattia ‘vuoden odotetuin kusipää on täällä’.”

Haastattelu on julkaistu Rumbassa 10/14.