Tääl on Lieminen -kappaleella puheenaiheeksi kohonnut Lieminen on todiste siitä, ettei elämässä aina tiedä, mitä nurkan takana odottaa. Voi käydä vaikka niin, että vuosia raskasta rockia soittaneesta kitaristista tulee hittiartisti pop-laulajana. Lue Rumban 3/14 Nousussa-artikkeli tästä.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Mikko Ryhänen
Muistattehan kaikki ne tarinat tyypeistä, jotka haaveilivat nuorena ammattiurheilijan urasta mutta päätyivät lopulta psykologeiksi tai pörssimeklareiksi? Elämällä on tapana yllättää: vaikka lahjakkuutta ja pyrkimystä riittäisi jollekin alalle, voi elämän menestysresepti löytyä aivan muualta.
Tähän tapaan kävi Jaakko Luomaselle. 2000-luvun alussa nuorena miehenä Luomanen soitti nu metalia KMA-yhtyeessä ja pian sen jälkeen perinteisempää raskasta rockia Heaven N’ Hell -kokoonpanossa. Ensin mainitun uho sai aikaan enimmäkseen hymähtelyä, mutta Heaven N’ Hell levytti Spinefarmin alamerkille Ranch Recordsille aivan toimivan esikoisalbumin vuonna 2003. Menestys jäi kuitenkin vaimeaksi, eikä toista levyä tullut.
”Heaven N’ Hellin levy oli minusta tosi hyvä, ja vähän harmittaa, ettei se saanut laajempaa kuulijakuntaa. Ehkä se tuli vain väärään aikaan ulos. Se voi olla pienestä kiinni”, Luomanen pohtii nyt.
11 vuotta viimeisimmän metallijulkaisun jälkeen Luomanen on kuitenkin vihdoin pinnalla. Nyt hän ei tosin ole kitaristi Jaakko Luomanen vaan letkeä poppari Lieminen.
Luomasen Tääl on Lieminen -hitti hurmasi viime elokuussa sekä kuulijat että musiikkialan ammattilaiset. Ammattiväen Tulevaisuuden tusina -äänestyksessä hänet nostettiin viime vuoden lupaavimpien tulokkaiden joukkoon. Davon ja Edu Kehäkettusen tähdittämän hittibiisin hupaisa video rohmusi katsojia, ja kappale sai huomiota YleX:llä sekä Radio Helsingissä. Lieminen pääsi yhden kappaleen voimin esiintymään myös Flow-festivaalin Open Source Stagelle.
Kuinka vanha metallimies nousi lopulta kansansuosioon popparina?
”Vuonna 2011 opiskelin äänittämistä Metropoliassa. Teimme siellä AXR-levyfirmalle sopivaa biisiä, ja kun halusin päästä kurssini läpi, tein yhden pop-biisin vikana iltana”, Lieminen kertoo ja jatkaa:
”Yhtiö sitten tykkäsikin siitä Aamuun asti -biisistä. Sen jälkeen aloitin biisien teon itsekseni. Viime keväänä tein yhden biisin, joka kaipasi jotain ekstraa. Olen tuntenut Davon ja Edun pitkään, ja pyysin niitä juttuun mukaan. Siitä tuli Tääl on Lieminen.”
Kappaleesta on nyt yli puoli vuotta aikaa, ja aika on aina poppareita vastaan. Yleisön mielenkiintoa ei saa päästää liikaa herpaantumaan. Alkuvuoden ajan Liemisen nimeä on pidetty esillä Sini Sabotagen kanssa tehdyn No mut hei -singlen voimin, mutta ensimmäistä albumia saadaan odottaa syksyyn.
Sini Sabotage on Liemisen tavoin yhdellä hitillä pinnalle kohonnut artisti. Hänen mielenkiinnolla odotettu esikoisalbuminsa ei kuitenkaan onnistunut lunastamaan toiveita. Pelkääkö Lieminen, että hänelle käy samalla tavalla?
”Ei oikeastaan, olen jatkanut musiikin tekemistä samalla tavalla kuin ennenkin. Levy-yhtiössä (Fried Music) varmaan odotetaan paljon, mutta nyt on ollut siinä mielessä onnellinen tilanne, että olen voinut tehdä kotistudiossani sellaista musaa kuin olen halunnut”, Lieminen sanoo.
”On hyvä kutina levystä. Ainakin se miellyttää itseä. Ja onhan tässä ollut hyvin aikaa, ei ole tarvinnut juosten kusten tehdä. Sekin on hauskaa, että mukaan on saatu muun muassa Stig, se on tuonut hyvää fiilistä.”
Stigin kanssa tehtyä kappaletta Lieminen lupailee mahdolliseksi seuraavaksi singleksi. Biisi julkaistaan ennen kesää.
Esikoisalbumistaan Lieminen sanoo, että se noudattaa tiettyä punaista lankaa mutta rönsyilee silti runsaasti. Artistin mukaan kappaleita sitovat yhteen kasarityyliset syntikat, mutta muuten tyylikirjossa vilahtelee vaikutteita niin Dire Straitsilta kuin r&b:stä.
Kun Lieminen kertoo albumistaan, hänen metallimenneisyytensä paistaa rivien välistä. Vanhojen bändiensä kanssa albumikokonaisuuksiin keskityneellä artistilla on ollut totuttelemista nykypäivän pop-maailman singlekeskeisyyteen.
”Heaven N’ Hellin aikana saatoin katsoa huonolla silmällä listapop-juttuja, joissa keskityttiin levyjen sijaan tekemään yksittäisiä kappaleita. Maailma on kuitenkin muuttunut, eikä nykyään ole samalla tavalla fyysisiä levyjä, joita jengi ostaisi. Meininki on yksinkertaisesti biisikeskeisempi, ja samalla itselläkin on mieli muuttunut”, hän kertoo.
Puolihuolimattomasti alkaneessa pop-urassa on ollut muutenkin totuttelemista bändiaikojen jälkeen. Ennen Luomanen oli osa kokonaisuutta ja kitaristina vielä hieman sivussa, mutta Liemisenä valokeila osoittaa vain häneen.
”On tämä haastavaa. Kokonaisvaltaisesti erilaista, koska en ole aikaisemmin juuri laulanut. Nyt pitää olla äänessä koko ajan. Se on siistiä, mutta myös iso haaste”, Lieminen sanoo.
Pop-laulajan arki on tuonut artistille myös uusia mahdollisuuksia:
”Olen tehnyt Liemisenä paljon keikkoja pienemmissä paikoissa kahdestaan dj Herkulesin kanssa. Sitä myöten on päässyt esiintymään mestoihin, joissa ei bändin kanssa voisi soittaa. Se on ollut kivaa.”
Luomanen kuitenkin lisää aikovansa jatkaa vielä joskus bändielämää. Yhtyeisiin kuuluva sosiaalisuus ja soittokavereiden kanssa treenikämpällä notkuminen viehättävät. Hän mainitsee, että Stigin läsnäolo Liemisen levyllä on siksikin tervetullutta, että Stigin kanssa pystyy pallottelemaan ideoita kuin bändissä konsanaan.
Miten Luomanen sitten muistelee muinaisia KMA-aikojaan? Teini-iän tunnemyrskyissä luotsattu orkesteri ei kenties ole artistin lempipuheenaiheita, mutta hän vastaa kysymykseen virneellä.
”En ainakaan liian vakavasti. Ainakin se oli hyvä koulu koko alasta. Se oli kivaa aikaa, mutta sanotaanko, etten ole liiemmin uskaltanut käydä katsomassa vanhoja ATV-haastatteluja. Pidetään ne komerossa”, Lieminen sanoo.
”Ei KMA tule enää oikeastaan ikinä puheenaiheeksi. Tämä varmaan johtuu siitäkin, että siitä on niin kauan, ettei moni edes tiedä koko bändiä. Korkeintaan jotkut musatoimittajat saattavat kaivaa sen välillä esille.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 3/13.